Miksi aloit epäillä ?

I'm turning the world off
Embracing the silence
Walking away from all the voices
That are Screaming in my ear

I've been too caught up
I've been so stressed out
All of the noise replaced the whisper
That used to be so clear

So I close every door
Put my face back on the floor

And I'm in Your arms
Where I belong
There's no other place for me
Than right where You are
Some things just don't change
When I call Your name
You never hesitate to wrap me in endless grace
When I'm in Your arms

I'm letting my fears go
Giving You control
For You are the one who holds me closer
In my soul's darkest night

Everything I see
Is so temporary
So help me to run the race before me
With eternity in sight

Now I close every door
Put my face back on the floor

To sit at Your feet
At Your table of mercy
To gaze on Your beauty, my Lord
To drink from Your well
And be changed by Your glory
How could I ask for more
Jesus, how could I ask for more



"All of the noise replaced the whisper
That used to be so clear"

Mua on viime päivinä jotenkin tosi paljon puhutellut tää kappale. Erityisesti toi alku, missä lauletaan "I' veen too caught up, I've been too stressed out, All of the noise replaced the whisper,That used to be so clear."

Miten helposti, ainakin minä, annan tämän maailman vaatimusten ja vastoinkäymisten nousta pauhuksi, jonka alle jää se Jumalan kuiskaus, joka ennen oli niin selkeä. Liian helposti mulle käy niin kuin Pietarille, joka pyysi Jeesukselta saada kävellä veden päällä hänen luokseen.

"Silloin Pietari sanoi hänelle: Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin. Tule ! sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. "Herra, pelasta minut! hän huusi. Jeesus ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi: Vähäinenpä on uskosi ! Miksi aloit epäillä ? "

Vähän samalla tavalla, kuin Pietari kiinnittää katseensa Jeesuksen sijasta olosuhteisiin, niin vähän samalla tavalla minä annan olosuhteiden ja minulle tapahtuvien negatiivisten asioiden nousta päällimäisiksi. Silloin tuntuu, että kaikki kaatuu niskaan eikä mitään toivoa ole. Jos ympäröivien myrskyjen ja pauhun sijasta kiinnittäisin katseeni Jeesukseen ja kuuntelisin sitä kuiskausta, olisi elämä helpompaa. Jumala on luvannut olla meidän kanssa kaikki päivät maailman loppuun asti, eikä Jumala hylkää edes vaikeina hetkinä. Niin usein ja helposti se silti unohtuu..

"Rauhassa menen levolle ja nukahdan. Sinä, Herra, sinä yksin olet minun suojani, minä saan elää turvassa." Ps.4:9

"Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli." Ps.34:19