Kirpeä syysilma.
Auringonpaiste.
Värikkäät lehdet.
Johanna Kurkelan musiikki.
Elämän kuuluu olla elämän makuista ja tuntuista. Aina ei voi maistua makealta eikä kävellä pumpulilla. Ei, vaikka kuinka paljon tahtoisi.
Kiitos Isä...
elämästä, oli se millaista tahansa.
ystävistä ja heidän kanssaan vietetystä ajasta
tanssimisesta
Raamatusta
kirkkaasta ja pilvettömästä taivaasta ja siellä tuikkivista tähdistä
kahvista
oman puun omenoista
ja vaikka kuinka monesta muusta asiasta..!!
Jokaisesta kokemuksesta me voidaan oppia jotain ja tulla jokaisen vastoinkäymisen myötä vahvemmiksi. Isä kantaa meitä sylissään ja haluaa lohduttaa lastaan. Aina on syytä taistella, never give up !
Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa
Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan
Minä rakastan tätä elämää
elämää kaikkineen
pimeitä polkuja, aurinkoteitä
raakoja omppuja, rinkeleitä
iloa, surua, ikävää
minä rakastan elämää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti