Syksy alkaa ihan oikeasti olla täällä. Minulle se ei ole pelkästään huono juttu, syksyssä on paljon hyvääkin. Tykkään aurinkoisista syyspäivistä. Tykkään nytkin siitä että tuolla on kirpeän viileä ilma, aurinko paistaa ja puiden lehdet alkaa muuttaa väriään. Monta kertaa on kuluneella kouluviikollakin katse eksynyt ihailemaan pihalla kasvavaa vaahteraa jonka lehdet punertaa ihan uskomattoman kauniisti. Viimeisenä parina yönä on myös tullut ihailtua tummaa taivasta ja siellä tuikkivia tähtiä. Miten ihmeellisen kauniin luonnon Luoja on meille luonut !
Kirkossa käynti on jo hetken aikaa ollut mulle sellainen juttu mikä on ollut osa sunnuntai päiviä. Ei joka sunnuntai meinaisi jaksaa, mutta ite oon kokenu, että Jumala aina antaa sitä kautta jotain. Tänäkin sunnuntai aamuna menin kirkkoon ja ei Jumala kyllä tälläkään kertaa kylmäksi jättänyt. Pyhän aihe oli kiitollisuus, ja liturgi puhui siitä kuinka kiitollisuuden pitäisi olla elämän asenne, ei ainoastaan se tunne, joka tulee kun saamme jotain tai jotakin iloista tapahtuu. Jumala on antanut armossaan ja laupeudessaan meille niin paljon sellaista, mitä meidän ei ole tarvinnut mitenkään ansaita.
Vaikka elämä olisi vaikeaa, niin me saadaan silti ajatella, että Jumala on hyvä ja rakastaa meitä. Ei katkeroiduta, vaikka se olisi niin helppoa, koska sitä paholainen haluaa. Muistetaan aina, että Isä kantaa meitä ikuisilla käsivarsillaan ja antoi meille ainoan Poikansa , että kun me häneen uskotaan niin me ei jouduta kadotukseen. Siitä me saadaan olla kiitollisia ihan joka päivä !
Loppuun biisi, joka on sairaan menevä ja jossa on hyvät lyriikat ! Suosittelen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti