The sun comes up; it’s a new day dawning
It’s time to sing Your song again
Whatever may pass and whatever lies before me
Let me be singing when the evening comes

Bless the Lord
Bless the Lord
Oh my soul, oh my soul
Worship His holy name
Sing like never before
Oh my soul
I’ll worship Your holy name

You’re rich in love
And You’re slow to anger
Your name is great
And Your heart is kind
For all Your goodness
I will keep on singing
10,000 reasons for my heart to find

Bless the Lord, oh my soul
Bless the Lord
Oh my soul, oh my soul
Worship His holy name
Sing like never before
Oh my soul
I’ll worship Your holy name



 

Sing my soul, sing my soul 


Bless the Lord
Oh my soul, oh my soul
Worship His holy name
Sing like never before
Oh my soul
I’ll worship Your holy name

And on that day when my strength is failing
The end draws near and my time has come
Still my soul will sing Your praise unending
10,000 years and then forever more

Bless the Lord

Bless the Lord
Oh my soul, oh my soul
Worship His holy name (Oh your Goodness)
Sing like never before
Oh my soul
I’ll worship Your holy name
I’ll worship Your holy name
I’ll worship Your holy name 

 

Some encouragement for this day that God has made

See you down there everyday
Trying to find a different way
To build some kind of latter to the sky

Trying to find some way to see
Secrets of eternity, and they don’t come all at once
And you don’t know why

Well how do you think it feels to hear you screaming out my name
While all the while I’m trying to open up your heart
See you when you cry yourself to sleep
It’s tearing me apart

I know you wish you could see me
That’s the way it has to be
Someday you’ll understand,
Don’t you lose your faith in me

I know you wish you could hear me
Sometimes it’s so hard to do
But every morning sunrise it says
I’m madly in love with you
Yes I’m madly in love with you
Yes I’m madly in love with you
Yes I’m madly in love with you

I know that you’re waiting for,
A chance to come in from the war
If only a moment, if only a day

A place where you feel safe and warm
A sanctuary from the storm
Until all of these questions fade away

But I cannot count on all the signs
You’ve passed away as mere coincidence
And I'm running out of ways to break through
Like a lonely lover, Waiting by the ocean
I'll never give up on you

I know you wish you could see me
That’s the way it has to be
Someday you’ll understand,
Don’t you lose your faith in me

I know you wish you could hear me
Sometimes it’s so hard to do
But every morning sunrise it says
I’m madly in love with you
Yes I’m madly in love with you
Yes I’m madly in love with you
Yes I’m madly in love with you 

 

 

 

Tajusin yksi päivä, että Jumala puhuu mulle musiikissa. Tai niin ainakin koen. Vahvin lohtu ja rohkaisu on näinä  aikoina tullut juuri hengellisistä lauluista. Tää laulu on Jumalan puhetta mulle, tai siltä musta ainakin tuntuu...

Hopeless but hoping

Luin tuossa eilen Raamattua, tarkemmin sanottuna kirjettä roomalaisille. Luin neljättä lukua, jossa toinen alaotsikko on Usko ja Jumalan lupaus.

"Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa." Room.4:16a

"Niin kuin on kirjoitettu: Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi. Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti : Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku. Hänen uskonsa ei horjunut vaikka hän lähes satavuotiaana tiesi elinvoimasa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen, mitä on luvannut." Room.4:17-21



Tuo kohta roomalaiskirjeestä puhutteli mua jotenkin tosi paljon kun sen luin. Erityisesti nuo kohdat, jotka olen tuosta tummentanut. Abraham on upea esimerkki sellaisesta uskovasta, joka minäkin haluaisin olla. Miettikää, Raamattu sanoo, että Abraham toivoi vaikka toivoa ei ollut. Abraham tiesi, että meidän Jumala on olosuhteiden Jumala, ja Abraham luotti siihen, että vaikka tilanne saattoi ihmissilmin näyttää toivottamalta ja mahdottomalta, niin Jumalalle kaikki on mahdollista. Kuinka usein itse löydän itseni tilanteesta, jossa musta tuntuu ettei mitään toivoa ole, ei vaan oo mitään mahdollisuuksia sille, että mikään muttuisi parempaan suuntaan. Abraham jaksoi omassa tilanteessaan luottaa Jumalaan ja siihen, että asiat järjestyvät, koska Jumala on niin luvannut.Abraham tiesi, ettei kukaan muu kuin Jumala voinut tilannetta muuttaa, ihmiselle se oli mahdotonta. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen, mitä on luvannut.

" Faith is taking the first step even when you cannot see the whole staircase. "

Uskoa on ottaa ensimmäinen askel silloinkin kun et edes näe koko portaikkoa. Me saadaan luottaa siihen, että vaikka tilanne näyttää toivottomalta niin toivoa on. Toivoa on, koska on Jumala. Mun mieleen on ikuisesti jäänyt, kun eräs mun omalla matkalla tärkeä uskova ihminen, jota en enää vuosiin ole nähnyt sanoi, että "Muista, että meidän Jumala on olosuhteiden Jumala." Jumala on suurempi kuin ne olosuhteet, ne vaikeat ja kipeät ja haasteelliset asiat meidän elämässä. Jumalalla on valta kaiken sen yli. Ja Jumalalle on mahdollista muuttaa kaikki parhainpäin silloinkin, kun mitään toivoa ei edes ole. Ja samalla tavoin kuin Abraham, me saadaan antaa Jumalalle kunnia varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen, mitä on luvannut. Jumala on luvannut pitää meistä huolta ja olla meidän kanssa kaikki päivät maailman loppuun asti ja siihen me saadaan luottaa, tapahtui meidän elämässä mitä tahansa. Se on vaikeaa, ainakin minulle, mutta yhdessä Jumalan kanssa saan opetella siihen.

"What does love look like?" is the question I've been
Pondering
"What does love look like?"
"What does love look like?" is the question I've been
Asking of You

I once believed that love was romance, just a chance
I even thought that love was for the lucky and the
Beautiful
I once believed that love was a momentary bliss
But love is more than this

All You ever wanted was my attention
All You ever wanted was love from me
All You ever wanted was my affections, to sit here at
Your feet 





Then I sat down, a little frustrated and confused
If all of life comes down to love
Then love has to be more than sentiment
More than selfishness and selfish gain

And then I saw Him there, hanging on a tree, looking at
Me
I saw Him there, hanging on a tree, looking at me
He was looking at me, looking at Him, staring through
Me
I could not escape those beautiful eyes
And I began to weep and weep
[ Lyrics from: http://www.lyricsty.com/misty-edwards-arms-wide-open-lyrics.html ]
He had arms wide open, a heart exposed
Arms wide open; He was bleeding, bleeding

Love's definition, love's definition was looking at me
Looking at Him, hanging on a tree
I began to weep and weep and weep and weep

This is how I know what love is, this is how I know
What love is

And as I sat there weeping, crying
Those beautiful eyes, full of desire and love

He said to me, "You shall love Me, You shall love Me
You shall love Me, You shall love Me"

With arms wide open, a heart exposed
With arms wide open, bleeding, sometimes bleeding

If anybody's looking for love in all the wrong places
If you've been searching for love, come to Me, come to
Me
Take up your cross, deny yourself
Forget your father's house and run, run with Me
You were made for abandonment, wholeheartedness
You were made for someone greater, someone bigger, so
Follow Me
And You'll come alive when you learn to die 

"Tulkoon valtakuntasi, tapahtukoon tahtosi. Maanpäällä niin kuin taivaissa. Sinun valkeuttasi olkoon täynnä tämä maa. Sinun kunniaasi minä tahdon julistaa. Sinun voimassasi kaikki siteet aukeaa. Sinun armossasi uuden voiman minä saan. "

Viime aikoina uskossa taivaltaminen on ollut vaikeaa. Mä en ole niitä ihmisiä, jotka vaikeuksien kohdatessa tuntee, että Jumala olisi jotenkin ekstra lähellä, vaikka monet sanookin, että niistä tuntuu että silloin kun elämä oikein potkii päähän niin Jumala tuntuu läheiseltä.

Oman elämäni ja sen tuomien vastoinkäymisten lisäksi mä olen kipuillut oman uskoni kanssa. Se on tuntunut niin heikolta ja musta on tuntunut niin pieneltä. En kovin usein ole jaksanut rukoilla, ja vaikka olenkin rukoillut niin tuntuu, kuin rukous kaikuisi johonkin kauas tyhjyyteen. Tuntuu, etten ole Jumalalle mitään. Omassa elämässä tuntuu kuin Jumala olisi hiljaa. Mä yritän huuta, mutta mitään ei kuulu, pelkkää hiljaisuutta. Uusia vastoinkäymisiä tulee ja tuntuu siltä, että kohta murrun.

Mä olen myös kamppaillut omanarvontunnon ja itsetunnon kanssa. Monesti kun olen avautunut näistä asioista, mulle on sanottu, että ne korjautuu sillä, että mä ryhdistäydyn. Toinen suosikkini on myös ehdotus peiliharjoituksista, "katso itseäsi peilistä ja sano että sinä olet kaunis, arvokas, mitä ikinä..." Asiat eivät vain ole niin yksinkertaisia. Olen jotenkin aina vähätellyt mun menneisyyttä ja siinä tapahtuneita asioita. Nyt ne iskee mua vasten kasvoja, kovemmin kuin koskaan. Mä olen kokenut paljon, mutten koskaan käsitellyt kokemaani. Ja nyt se kaikki nousee pintaan.

Oon yrittänyt kuitenkin jaksaa lukea Raamattua ja lukenut paljon Beaty Arise ministryyn kuuluvan Jessica Hoverin blogia The beautiful ones, ja suosittelen blogia ihan kaikille, mutta erityisesti tytöille, jotka kaipaa rohkaisua siihen, että löytäis oman identiteettinsä Jumalasta ja siitä, mitä Jumala meistä ajattelee eikä niinkään mediasta tai meidän omista vääristyneistä ajatuksista tai siitä, mitä muut ihmiset on meille sanoneet.

Raamatussa on kohtia, jotka on puhutelleet mua näinä mun elämän vaikeina aikoina ja toivon, että ne puhuttelee teitäkin. (Jos sana muodot ihmettää niin oon jonkun aikaa lukenut tätä Raamattu kansalle- käännöstä josta nää Raamatun kohdat nyt on)

"Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä. Älkää siis kantako huolta huomisesta, sillä huominen päivä pitää huolen itsestään. Kullekkin päivälle riittää oma vaivansa." Matt.6.33-34

"Tulkaa minun luokseni, kaikki te, jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen sävyisä ja nöyrä sydämeltäni. Näin te löydätte levon sielullenne, sillä minun ikeeni on sopiva ja minun kuormani kevyt." Matt.11:28-30

"Jotka kyynelin kylvävät. ne riemuiten leikkaavat. Joka itkien lähtee matkaa kylvösiementä vieden, se riemuiten palaa lyhteitään kantaen." Ps.126:5-6

Mun uskossa kasvamisen matkalla, yksi mulle tärkeä ihminen on sanonut joskus mulle, meidän keskustellessa, että kun itsetuntonsa rakentaa Raamatun totuuden varaan, eikä sen varaan, mitä muut sanoo tai ajattelee niin siitä itsetunnosta kasvaa sellainen, jota ei voi horjuttaa. Tuo lause on roikkunut mukanani siitä asti. Mutta olenko oikeasti oppinut mitään siitä ?



Tiedostan ja tiedän, että mulla on vielä niin paljon opittavaa tuolla saralla. En varmaan oikeastaan millään tasolla ole vieläkään oppinut ymmärtämään tai sisäistämään sitä, miten paljon Jumala mua rakastaa. Tai ehkä edes ylipäätään sitä, että olen Jumalalle rakas. Kovin usein musta tuntuu, että oon tässä maailmassa yksin. Sydän meinaa pakahtua kaikesta, mutta ei ole ketään kelle jakaa asioita, joita omalla sydämellä on. Liian usein huomaan hakevani lohtua ja sitä tunnetta, että olisin rakastettu  toisista ihmisistä ja heidän sanoistaan. Ihmiset ei aina ole tavoittettavissa. Ihmisillä on myös muita ystäviä ja omia taakkoja.

Pidin juuri joitakin viikkoja sitten hartauden eräässä kerhossa lapsille ja puhuimme Jumalalle juttelemisesta, rukouksesta. Kerroin, että Jumalalla on aina aikaa meille jokaiselle ja Jumala oikeasti haluaa kuulla, mitä meille kuuluu. Miten sitten on niin vaikeaa hiljentyä ja kertoa asioista Jumalalle ? Ja miten vaikeaa on muistaa, että Jumala tietää mun elämäntilanteen ? Tai miten  vaikeaa on muistaa se, että Jumalalla on ratkaisu jokaiseen ongelmaan, että Jumala kyllä pitää huolen. Jumala tietää sen kaiken mikä on mulle totta, vaikka muut ei sitä nää. Ja Jumalalle mä olen rakas. En voi vähentää enkä lisätä sitä rakkautta, mikä hänellä on mua kohtaan. Jumala rakastaa mua myös silloin kun mä en itse osaa. Enkä mä vielä osaakaan. Mä olen tehnyt itselleni monella tasolla paljon pahaa siksi, että mä en osaa rakastaa itseäni. Mä en osaa nähdä itsessäni mitään hyvää.

Mulle on valjennut viime aikoina se, miten tärkeää olisi päivittäin hiljentyä Raamatun äärelle ja lukea sieltä totuutta. Lukea sieltä sitä, mikä on oikeasti totta. Jokainen meistä kamppailee erilaisten asioiden kanssa, ja jokainen voi saada niihin kamppailuihin apua Raamatusta. Mulle on sanottu, että mä näen itseni täysin vääristyneesti, että mun pitäisi jotenkin päästä "ulos omasta päästäni" ja nähdä mut jonkun toisen silmin. Ja mulle siihen varmaan parasta lääkettä on se, että luen Raamatusta, mitä Jumala musta ajattelee. Se on niihin kipeimpiinkin haavoihin se paras lääke.

Keskellä liikenteen en tiedä minne mä meen

Liian harvoin tulee kiittäneeksi toista. Liian harvoin tulee kehuneeksi tai rohkaisseeksi toista. Liian harvoin tulee oikeasti arvostettua toisen työpanosta. Liian harvoin näyttää sen arvostuksen muutenkin kuin vain tyhjyydessä kumisevina sanoina.

Liian usein kehumisen tai rohkaisun sijaan me ollaan ilkeitä toiselle ihmiselle päin naamaa. Liian usein puhutaan toisesta pahaa selän takana. Liian usein toimitaan toisen selän takana tai ihan vaan hypitään tasajalkaa sen toisen varpaille. Pistetään oma lusikka sellaiseen soppaan, mikä ei itselle kuulu ja tehdään joku asia toisen puolesta, koska ajatellaan itse osaavamme niin paljon paremmin.

Viikonloppuna mulla oli kaksi kohtaamista, jotka särki mun sydämen. Molemmissa kohtaamisissa mua katsoi silmiin ihminen, jota oli loukannut se, ettei hänen panostaan arvostettu.Ettei se, mitä hän tee ole riittävästi. Häntä ei kukaan kiitä, vaan liian usein naamalle lentää haiseva märkä tiskirätti. Ihminen, joka ei saa puhjeta täyteen kukkaansa, koska hänen ei anneta, koska uskotaan ettei hänestä ole siihen. Tai ihminen, jonka osaaminen ja panos alkaa olla liian itsestään selvää.

Pystyin samaistumaan. Olen yhdistystoiminnassa ja monissa muissakin tehtävissä huomannut tuon saman. Harvoin kukaan kehuu, kiittää tai rohkaisee. Ja ei, se että saisin kiitosta ja ylistystä ei ole koskaan ollut tavoitteeni, mutta ymmärrätte ehkä mitä tarkoitan. Toisinaan yksi tai kaksi ystävällistä sanaa olisivat olleet tarpeen. Toisinaan panostani on muka arvostettu, mutta teot ovat mitätöineet sanat jälkeenpäin. Olen ollut niin huono, etten olisi päässyt erääseen tehtävään, elleivät toiset olisi säälineet minua, näin minulle on kerrottu. Tiedän, miltä tuntuu kun haukutaan seläntakana. Siksi sydämeni särkyi näistä kahdesta kohtaamisesta. Koska tiedän, miten pahalta se tuntuu.

Meneillään oleva paaston aika kutsuu meitä hiljentymään Sanan ja rukouksen äärelle Jumalan kasvojen eteen. Samalla se kutsuu myös näkemään Kristuksen jokaisessa lähimmäisessä. Se kutsuu rakastamaan ja tekemään hyvää toisillemme, kantamaan toistemme taakkoja, samalla tavoin kuin Kristus kantoi meidän taakkamme ristille. Yhtenä hyvänä tavoitteena tälle viime viikolla alkaneelle paastonajalle voisi olla lähimmäisen potentiaalin näkeminen, hänen työnsä/panoksensa arvostaminen ja lähimmäisen rohkaiseminen. Arvostetaan ja rakastetaan toinen toistamme. Ilman erilaisia ihmisiä, joilla on erilaiset lahjat olisi maailma aika tylsä ja tyhjä paikka.

Rakas Isä, anna meidän nähdä lähimmäisemme lahjat ja kyvyt. Anna meille sydäntä, tahtoa ja rohkeutta rohkaista lähimmäistämme. Anna, että jokaiselle olisi mahdollisuus palvella omilla kyvyillä ja lahjoilla eri paikoissa, niin seurakunnassa kuin työssä ja koulussa. Anna jokaiselle mahdollisuus puhjeta täyteen kukkaan ja anna että ympärillä olevat ihmiset rohkaisivat siihen .
Muistuta meitä siitä, että on tärkeää että olemme toistemme tukena ja kannamme toistemme taakkoja. Ja että hyväksymme toinen toisemme erilaisina. Se on rikkaus.
Amen

But if the invitations's open to every heart that has been broken

Is there anyone that fails
Is there anyone that falls
Am I the only one in church today feelin' so small

Cause when I take a look around
Everybody seems so strong
I know they'll soon discover
That I don't belong

So I tuck it all away, like everything's okay
If I make them all believe it, maybe I'll believe it too
So with a painted grin, I play the part again
So everyone will see me the way that I see them

Are we happy plastic people
Under shiny plastic steeples
With walls around our weakness
And smiles to hide our pain
But if the invitation's open
To every heart that has been broken
Maybe then we close the curtain
On our stained glass masquerade

Is there anyone who's been there
Are there any hands to raise
Am I the only one who's traded
In the altar for a stage

The performance is convincing
And we know every line by heart
Only when no one is watching
Can we really fall apart

But would it set me free
If I dared to let you see
The truth behind the person
That you imagine me to be

Would your arms be open
Or would you walk away
Would the love of Jesus
Be enough to make you stay 

Jesus is my saviour

Kaikki nuoret ei viihdy kirkossa sunnuntai-aamuisin, mutta mulle se on jotenkin aina ollut tosi tärkeä juttu, sellainen henkireikä. Kirkossa oon aina jotenkin kokenut, että mä kuulun tänne ja mä saan olla täällä eikä kukaan aja mua täältä pois. Kirkkoon on voinut mennä silloin kun on hyvä fiilis , silloin kun on huono fiilis ja silloinkin kun ei oikeastaan edes tunnu yhtään miltään. Ja kirkossa saa luvan kanssa istua hetkeksi alas ja rauhoittua.

Edellinen oli vähän niin kuin johdanto. Viime sunnuntaina oli viides sunnuntai loppiaisesta ja pyhän aiheena kahdenlainen kylvö. Jos vieläkään ei synny ajatusyhteyttä siihen, mistä Raamatun tekstistä pyhän aihe nousee, niin tässäpä teille viime sunnuntain evankeliumi.

Mark. 9: 38–41

Johannes sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei kuulu meihin.”
    Mutta Jeesus vastasi:
    ”Älkää estäkö häntä. Eihän yksikään, joka tekee voimateon minun nimessäni, voi heti perään puhua minusta pahaa. Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. Totisesti: joka antaa teille maljallisen vettä sen tähden, että te olette Kristuksen omia, ei jää palkkaansa vaille.” 

Kotikirkossani pappi piti mielestäni äärimmäisen hyvän saarnan liittyen tähän kohtaan, joka myös aukaisi minulle uuden näkökulman tähän Raamatunpaikkaan. Hän puhui siitä, miten kristikunta on paljon pirstoutuneempi, kuin mikään muu uskonto. Me kristityt olemme saman kirkon sisällä hajonneet useisiin eri kirkkoihin ja lahkoihin ja niin edelleen. Ja me taistelemme kovasti siitä, kenellä on oikea oppi ja kenellä väärä oppi. Kuka on liberaali ja kuka konservatiivi. 

Vasta viimeisen vuoden aikana olen herännyt pohtimaan sitä, kuinka tarpeellista tällainen määrittely oikeastaan on. Ja miksi meidän täytyy vääntää siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, kuka enemmän syntinen kuin joku toinen. Miksi meidän täytyy saada lokeroida se toinen ihminen jollakin tavalla ? Itselleni on joskus ollut jotenkin tärkeää vaalia ideaa omasta konservatiivisen kristityn identiteetistäni. Miksi ? Eihän uskontoa mua pelasta vaan Jeesus. 

Johannes sanoo tuossa Markuksen evankeliumin kohdassa Jeesukselle "Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei kuulunut meihin." Koska hän ei kuulunut meihin. Me ollaan ihan liian tarkkaan takerruttu tähän lauseeseen ja tähän asenteeseen. Jonkun muun uskovan teot tai puheet eivät ole yhtä arvokkaita, yhtä kuulemisen arvoisia, koska me ajatellaan, että hän ei kuulu meihin. Me ajatellaan, että hän ei usko oikealla tavalla.  Luetaanpa sitten, mitä Jeesus vastaa Johannekselle "Mutta Jeesus vastasi : "Älkää estäkö häntä. Eihän yksikään, joka tekee voimateon minun nimessäni, voi heti perään puhua minusta pahaa. Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. Totisesti: joka antaa teille maljallisen  vettä sen tähden, että olette Kristuksen omia, ei jää palkkaansa vaille. " "  Jeesuksen sanoman pointti tiivistyy minusta jo ihan tuossa alussa. "Älkää estäkö häntä. Eihän yksikään, joka tekee voimateon minun nimessäni, voi heti perään puhua minusta pahaa. "  

Enemmän kuin meidän tulisi kiinnittää huomiota siihen, mitä se kaveri siinä vieressä kylvää olisi meidän syytä miettiä sitä, mitä me itse kylvämme ja tehdä itse parannusta ja pyrkiä Jumalan tahdon mukaiseen elämään.Lopuksi vielä lainaus kirkkokäsikirjasta:

Jeesus kertoo vertauksen kylväjästä, joka kylvää hyvän siemenen peltoonsa. Mutta myös hänen vastustajansa kylvää siemenensä. Kummankin kylvämä siemen kasvattaa oman satonsa, mutta ihminen ei kykene aina arvioimaan, missä kulkee Jumalan ja pahan valtakunnan raja. Vasta Jumala tekee oikean erottelun aikojen lopulla. Uskovien tulee sen tähden antaa Jumalan sanan vaikuttaa. Näin he kestävät toistensa heikkouksia odottaessaan Jumalan korjuuaikaa.

 

Kaikki menneet murheelliset päivät,
itkut, jotka itkemättä jäivät,
suru, jota lievitä ei kukaan,
kipu, joka aina tulee mukaan.
Tuska, joka yhä tulee kohti,
murhe, joka epätoivoon johti,
kyynel yksikään ei turhaan juokse,
kaikki, kaikki kootaan Isän luokse!

Kerran vielä merkityksen saavat
kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat!
Aika kutoo suurta salaisuutta:
kivun kautta Jumala luo uutta.
Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan,
kyyneleetkin puhkeavat kukkaan.
Vaikkei silmä vielä nähdä saata:
tuskakin on toivon kasvumaata.

Vaikka pimeys on yllä päämme,
vaikka vielä varjon maahan jäämme,
yössä liekki lempeästi loistaa,
pelon murtaa, kaikki lukot poistaa.
Hiljaa lähtee sydämeltä taakka.
Itkut itkeä saa loppuun saakka.
Sisään tulvii uusi kirkas vesi,
vihdoinkin on vapaa sydämesi! 
 

Sun katsees yhä parantajaa etsii

Uusi vuosi Jumalan kanssa

Pitkästä aikaa mulla on jotain kirjoitettavaa tänne. Palasin tänään kotiseurakuntani uuden vuoden leiriltä, jota itse olin toteuttamassa. Leirille lähtiessä olin väsynyt henkisesti ja fyysisesti ja edellisenä iltana satuttanut niskani reeneissä tosi pahasti, joten fiilis lähteä ei ollut kovin korkea. Asiat alkoivat kuitenkin rullailla eteenpäin omalla painollaan, kuten niillä on tapana ja leiriläisten saapuessa paikalle, kaikki oli hyvällä mallilla ja fiilis hyvä ja odottavainen. Koin leirin suurena siunauksena tänä vuonna, ja koin sen jotenkin erityisenä siunauksena ja erilaisempana kuin aikaisemmat leirit.







Kulunut vuosi ei todellakaan ollut helpoimmasta tai iloisimmasta päästä. Kulunut vuosi oli kovin erilainen kuin suunnittelin ja kuvittelin. Ihminen suunnittelee, mutta loppujen lopuksi usein käykin niin, että Jumalan suunnitelma on jokin toinen.



Eilen oli samanaikaisesti sellanen syvä kaaostila ja samalla hetken sellanen rauha. Sellanen olo, että tää kaikki on Jumalan kädessä, kaikki järjestyy ja kaikella on tarkoitus. Että Jumala ei oo hylännyt mua vaan on mun kanssa ihan joka hetki ja Jumala rakastaa mua niin paljon ja mä oikeasti olen hänelle tärkeä ja hänellä on suunnitelma mun elämälle ja musta se on jotain niin valtavaa.



Tällä hetkellä oon kiitollinen. Kiitollinen niistä ihmisistä, jotka oli tuolla leirillä. Niistä jotka tuolla rakasti mua ja hyväksy mut.Jotka kehu mua ihan käsittämättömillä tavoilla ja jotka näki mussa hyvää kun mä en sitä itse nää. Ja se on niin valtavaa. Oli niin valtavaa tajuta se yhteys, mikä tuolla oli, se että me ollaan yksi iso Jumalan perhe ja että kaikki tuolla oli mun siskoja ja veljiä. Siltä se oikeasti tuntuikin, perheeltä. Se oli pala taivasta, ihan kuin olisi ollut kotona.

Fb sai tällaisen tilanpäivityksen, kun kotiuduin leiriltä :

"Koko tunteiden kirjo, valtava kaaos ja valtava rauha, huikeet siskot ja veljet Kristuksessa, hyvää ruokaa ja kivaa tekemistä, esilaulua pitkästä aikaa, sen työn tekemistä, jota tiedän rakastavani. Itken täällä kun tätä kirjoitan, kiitos jokaiselle leirillä olleelle, ilman teitä leiri ei olisi ollut sellainen kuin se oli, olkaa siunatut ja siunausta myös sulle, joka et leirillä ollut ja hyvää uutta vuotta  :) Amazing grace, God is good "

 

 

 

On valtavaa, että on paikka jossa on siskoja ja veljiä Kristuksessa, jossa saa jakaa ja jossa saa tulla rakastetuksi. Jossa saa kulkea yhteistä matkaa kohti yhteistä päämäärää. Jossa saa jakaa saamastaan ja ottaa toisilta vastaan. Jumalan armon ja rakkauden sanoma on parasta maailmassa ja on parasta, että jokainen meistä voi jollain tavalla viedä sitä sanomaa eteenpäin. Toivon jokaiselle tämän tekstin lukijalle valtavasti siunausta ja ja valtavasti hyvää elämään. Meillä on hyvä Jumala, jolla on suunnitelma ja tarkoitus meille ja valtavasti rakkautta sydämessään meitä jokaista kohtaan. Kuljetaan seuraavat 365 päivää yhdessä Jumalan kanssa ja muistetaan, että jokaisena päivänä me saadaan taivaltaa tätä matkaa Jumalan rakkauden ja armon alla.