Liian harvoin tulee kiittäneeksi toista. Liian harvoin tulee kehuneeksi tai rohkaisseeksi toista. Liian harvoin tulee oikeasti arvostettua toisen työpanosta. Liian harvoin näyttää sen arvostuksen muutenkin kuin vain tyhjyydessä kumisevina sanoina.

Liian usein kehumisen tai rohkaisun sijaan me ollaan ilkeitä toiselle ihmiselle päin naamaa. Liian usein puhutaan toisesta pahaa selän takana. Liian usein toimitaan toisen selän takana tai ihan vaan hypitään tasajalkaa sen toisen varpaille. Pistetään oma lusikka sellaiseen soppaan, mikä ei itselle kuulu ja tehdään joku asia toisen puolesta, koska ajatellaan itse osaavamme niin paljon paremmin.

Viikonloppuna mulla oli kaksi kohtaamista, jotka särki mun sydämen. Molemmissa kohtaamisissa mua katsoi silmiin ihminen, jota oli loukannut se, ettei hänen panostaan arvostettu.Ettei se, mitä hän tee ole riittävästi. Häntä ei kukaan kiitä, vaan liian usein naamalle lentää haiseva märkä tiskirätti. Ihminen, joka ei saa puhjeta täyteen kukkaansa, koska hänen ei anneta, koska uskotaan ettei hänestä ole siihen. Tai ihminen, jonka osaaminen ja panos alkaa olla liian itsestään selvää.

Pystyin samaistumaan. Olen yhdistystoiminnassa ja monissa muissakin tehtävissä huomannut tuon saman. Harvoin kukaan kehuu, kiittää tai rohkaisee. Ja ei, se että saisin kiitosta ja ylistystä ei ole koskaan ollut tavoitteeni, mutta ymmärrätte ehkä mitä tarkoitan. Toisinaan yksi tai kaksi ystävällistä sanaa olisivat olleet tarpeen. Toisinaan panostani on muka arvostettu, mutta teot ovat mitätöineet sanat jälkeenpäin. Olen ollut niin huono, etten olisi päässyt erääseen tehtävään, elleivät toiset olisi säälineet minua, näin minulle on kerrottu. Tiedän, miltä tuntuu kun haukutaan seläntakana. Siksi sydämeni särkyi näistä kahdesta kohtaamisesta. Koska tiedän, miten pahalta se tuntuu.

Meneillään oleva paaston aika kutsuu meitä hiljentymään Sanan ja rukouksen äärelle Jumalan kasvojen eteen. Samalla se kutsuu myös näkemään Kristuksen jokaisessa lähimmäisessä. Se kutsuu rakastamaan ja tekemään hyvää toisillemme, kantamaan toistemme taakkoja, samalla tavoin kuin Kristus kantoi meidän taakkamme ristille. Yhtenä hyvänä tavoitteena tälle viime viikolla alkaneelle paastonajalle voisi olla lähimmäisen potentiaalin näkeminen, hänen työnsä/panoksensa arvostaminen ja lähimmäisen rohkaiseminen. Arvostetaan ja rakastetaan toinen toistamme. Ilman erilaisia ihmisiä, joilla on erilaiset lahjat olisi maailma aika tylsä ja tyhjä paikka.

Rakas Isä, anna meidän nähdä lähimmäisemme lahjat ja kyvyt. Anna meille sydäntä, tahtoa ja rohkeutta rohkaista lähimmäistämme. Anna, että jokaiselle olisi mahdollisuus palvella omilla kyvyillä ja lahjoilla eri paikoissa, niin seurakunnassa kuin työssä ja koulussa. Anna jokaiselle mahdollisuus puhjeta täyteen kukkaan ja anna että ympärillä olevat ihmiset rohkaisivat siihen .
Muistuta meitä siitä, että on tärkeää että olemme toistemme tukena ja kannamme toistemme taakkoja. Ja että hyväksymme toinen toisemme erilaisina. Se on rikkaus.
Amen