Mun uskossa kasvamisen matkalla, yksi mulle tärkeä ihminen on sanonut joskus mulle, meidän keskustellessa, että kun itsetuntonsa rakentaa Raamatun totuuden varaan, eikä sen varaan, mitä muut sanoo tai ajattelee niin siitä itsetunnosta kasvaa sellainen, jota ei voi horjuttaa. Tuo lause on roikkunut mukanani siitä asti. Mutta olenko oikeasti oppinut mitään siitä ?



Tiedostan ja tiedän, että mulla on vielä niin paljon opittavaa tuolla saralla. En varmaan oikeastaan millään tasolla ole vieläkään oppinut ymmärtämään tai sisäistämään sitä, miten paljon Jumala mua rakastaa. Tai ehkä edes ylipäätään sitä, että olen Jumalalle rakas. Kovin usein musta tuntuu, että oon tässä maailmassa yksin. Sydän meinaa pakahtua kaikesta, mutta ei ole ketään kelle jakaa asioita, joita omalla sydämellä on. Liian usein huomaan hakevani lohtua ja sitä tunnetta, että olisin rakastettu  toisista ihmisistä ja heidän sanoistaan. Ihmiset ei aina ole tavoittettavissa. Ihmisillä on myös muita ystäviä ja omia taakkoja.

Pidin juuri joitakin viikkoja sitten hartauden eräässä kerhossa lapsille ja puhuimme Jumalalle juttelemisesta, rukouksesta. Kerroin, että Jumalalla on aina aikaa meille jokaiselle ja Jumala oikeasti haluaa kuulla, mitä meille kuuluu. Miten sitten on niin vaikeaa hiljentyä ja kertoa asioista Jumalalle ? Ja miten vaikeaa on muistaa, että Jumala tietää mun elämäntilanteen ? Tai miten  vaikeaa on muistaa se, että Jumalalla on ratkaisu jokaiseen ongelmaan, että Jumala kyllä pitää huolen. Jumala tietää sen kaiken mikä on mulle totta, vaikka muut ei sitä nää. Ja Jumalalle mä olen rakas. En voi vähentää enkä lisätä sitä rakkautta, mikä hänellä on mua kohtaan. Jumala rakastaa mua myös silloin kun mä en itse osaa. Enkä mä vielä osaakaan. Mä olen tehnyt itselleni monella tasolla paljon pahaa siksi, että mä en osaa rakastaa itseäni. Mä en osaa nähdä itsessäni mitään hyvää.

Mulle on valjennut viime aikoina se, miten tärkeää olisi päivittäin hiljentyä Raamatun äärelle ja lukea sieltä totuutta. Lukea sieltä sitä, mikä on oikeasti totta. Jokainen meistä kamppailee erilaisten asioiden kanssa, ja jokainen voi saada niihin kamppailuihin apua Raamatusta. Mulle on sanottu, että mä näen itseni täysin vääristyneesti, että mun pitäisi jotenkin päästä "ulos omasta päästäni" ja nähdä mut jonkun toisen silmin. Ja mulle siihen varmaan parasta lääkettä on se, että luen Raamatusta, mitä Jumala musta ajattelee. Se on niihin kipeimpiinkin haavoihin se paras lääke.