Musta on pitkään tuntunut siltä että Jumala ei puhu mulle, Jumala ei kuule mua, Jumala on hylännyt mut tähän kamalaan maailmaan, tähän elämäntilanteeseen, tähän oloon. Mutta tänään Jumala ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen puhui mulle. Jumala muistutti että se ei jätä mua. Jumala näkee mun elämän ja kaiken mitä siinä on. Jumala näkee mun palasiksi hajonneen sydämen ja Jumala on suurempi kuin mitkään olosuhteet.
Mutta mikä tärkeintä, koen että Jumala halusi muistuttaa ettei ole hylännyt mua tai ketään muutakaan tähän maailmaan ja Jumalaa kuulee, ne pienimmätkin huokaukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti