Ristisi mun mieleen paina, siinä mä kaiken saan

Katsoin tyyntä veden pintaa, mietin kuvajaisen hintaa. Kasvot kauniit onnistuneet, tuudittivat toiveuneen. Ajan myötä kuva haihtui, toisenlaiseksi se vaihtui, epätoivon valtaan vajosin, palasiksi raukka hajosin.

Missä onkaan,vie mut aina, Sinua katsomaan. Ristisi mun mieleen paina, siinä mä kaiken saan.

Katsoin sinuun ristin luona, kaiken sain päivänä tuona. Minun puolestani kuolit, siksi huononkin sä huolit. Itseen tai toisiin, maailmaa kun mä unohdun taas katsomaan. Ole vierellä ja vakuta , että olen aina turvassa

Missä onkaan, vie mut aina, Sinua katsomaan. Ristisi mun mieleen paina, siinä mä kaiken saan

Yksi kauneimpia lauluja mitä oon ikinä kuullu, Mikko Nikulan Sinua Katsomaan.

Mietin äsken kun maailma meinas kaatua siihen että matikan prelitehtävät oli vaikeita ja itketti kun ei tajunnu ja käytiin pientä kuka huutaa kovimpaa- kisaa, tän kappaleen sanoja. Ärsyttää kun haluaisin että ne on täydellisesti tehdyt ne tehtävät ja että numerot säilyy hyvinä. Mutta pitääkö mun maailman oikeesti romahtaa sen takia. Tänään on muutenki ollu hankala päivä, miettiny kaikenlaista ja kotona saatiin kunnon hulabaloo aikaan yhdestä topista. Joskus toivon että osaisin olla sellanen huoleton Jumalan lapsi. Heittäytyä siltä elämän jyrkänteeltä alas, varmana siitä että Jumala ottaa kopin. Lapsena on niin helppoo, ei sitä edes aina tiedä niitä kaikkia pahoja asioita mitä on. Itelläni ainakin on ollut onnellinen lapsuus. Ei mulle kukaan lapsena sanonu että oon ruma ja epäonnistunut, ei mikään asia lapsena tuntunut niin ylitsepääsemättömältä kuin mitä ne monesti tuntuu nykyään, se oli sellasta rauhallista luottamista ja olemista. En muista koskaan lapsena ajatteleeni että olisin ruma tai vastaavaa, vasta ala-asteella se on mulle kerrottu ja siitä lähtien se on ollu osa ajatusmaailmaa..

Katsoin tyyntä veden pintaa, mietin kuvajaisen hintaa. Kasvot kauniit onnistuneet, tuudittivat toiveuneen. Ajan myötä kuva haihtui, toisenlaiseksi se vaihtui, epätoivon valtaan vajosin, palasiksi raukka hajosin.

Ja joskus, kaikkein vaikeimpina päivinä sitä toivoo että elämä olisi yhtä helppoa kuin silloin lapsena. Silloin kun vaikenta oli oppia sitomaan omat kengän nauhat tai valita millaisen jäätelön haluaa. Nykyään ne valinnat ja asiat on paljon isompia ja vaikeempia. Silti Raamattu sanoo että saan luottaa siihen että Jumala ohjaa ja Jumala tietää vaikka minä en tiedä.

Life isn't about how to survive in the storm. It's all about how to learn to dance in the rain - Taylor Swift