Eräs koulukaverini sanoi tänään osuvasti, kun ulkona satoi vettä ja kaikilla oli sellanen olo ettei oikein kukaan oo hehkeimmillään, että on aamuja jolloin peiliin katsoessa on silleen et no ei tää nyt niin pahalta näytä, en mä nyt niin kauheen ruma oo ja sitten sellatteita päiviä että eka reaktio kun katot peiliin on että hyi hitsi! (tämä oli siistitympi versio, en ihan viitsinyt suoraa lainausta laittaa koska en tykkää puhua niin rumasti :D). Ja tänään oli sellanen päivä, olin mielestäni ihan hirveen näkönen jo aamulla, eikä se yhtään parantunu päivän myötä. Se on muuten liian usein se ajatus mikä mullakin itsestäni on. En pysty oleen sinut oman kroppani kanssa, iho on huonossa kunnossa jne. Ja masentaa päivittäin katsoa ihmisiä ympärillä kun ne on niin kauniita ja niillä on niin upeat kropat.
Ja monesti masennun siitä että kun inhoan itseäni ja omaa kroppaani niin samalla koen halventavani Jumalan luomistyötä.Jumala on luonut mut ja rakastaa mua ja sanonut Raamatussa että olen täydellinen juuri tälläisenä ja arvokas siksi että Jumala on mut luonut. Tässäkin asiassa on vaikeaa olla antautumatta niille tunteille. Mutta se menee samalla tavalla kuin niin monessa muussakin että meidän tunteet sanoo omaa asiaansa ja Raamattu eri asiaa ja pitäis vaan osata sanoo niille tunteille että vaietkaa mutta se on tosi vaikeaa. Onneks voi silti aina rukoilla ja pyytää Jumalalta sitä että pystyis ja osais ja vois uskoa todeks sen mitä Raamattu sanoo.
"14.Minä olen ihme,suuri ihme ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen." Psalmi 139:14
Ei mulla muuta, tälläsiä ajatuksia tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti