Teillä sentään on paikka minne lentää, minulla ei ole mitään

Oon kypsytelly ideaa tähän postaukseen jo muutaman päivän ajan. Hyvän omantunnon nimissä en oo kuitenkaan vielä toteuttanut ideaani ennenkuin nyt koska minun on pitänyt viettää aikaa rakkaan terveystiedon kirjani kanssa. Mutta nyt suhteemme on ohi ja olen luvannut etten koska siihen enää edes pitkällä tikulla :DD Oon kyllä niin kypsä lukemiseen ettei mitään rajaa. Ajattelin ihan vakavissani olla ens viikon tekemättä yhtään mitään, siis yhtikäs mitään. Mutta nyt turhan päiväisestä jaarittelusta postaukseni oikeaan aiheeseen.

Olin keskiviikkona katsomassa nukketeatteria. Joo älkää kysykö, tai no kysykää vaan voin selittää mutten tähän jaksa alkaa selittää. Ja sen nukketeatterin sen tarinan (se oli siis oikeasti joku klassikko satu)mitä ne esitti päähenkilö oli nukke nimeltä Liisa. Ja yksi juttu minkä tää Liisa "sanoi" (okei se ei sano yhtään mitään se on nukke.Mutta ymmärrätte ehkä toivottavasti pointtini.)oli kun se katseli etelään lentäviä muuttolintuja ja huusi niille "Hyvästi! Turvallista matkaa! Teillä sentään on paikka minne lentää, minulla ei ole mitään."

"Teillä sentään on paikka minne lentää, minulla ei ole mitään. Täysin kontekstista irrotettuna, mitenkään erityisemmin liittyvänä lausahduksena. Mutta puhutteli silti. Eikä sitä varmaan oltu edes tarkoitettu sillä tavalla, että se kuuluisi ajatella jotenkin vertauskuvallisesti ja hienosti. Mua toi lause kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan puhutteli. Miksi ? Siksi että se kuvaa hyvin sitä miltä musta tuntuu.

Hyvästi! Turvallista matkaa ! Teillä sentään on paikka minne lentää, minulla ei ole mitään.

(meinasin ensin avautua mutta,päätin etten sittenkään. Ehkä näin on parempi.)