Haluisin kirjottaa tänne joskus jotain asiaakin, jotain mun omia ajatuksia ja silleen mutta tiiättekö kun joskus elämässä on sellasia hetkiä ettei sanat riitä kuvaan niitä. Tai sit joku asia on vaan yksinkertasesti itelle niin kipee että siitä on helpompi kertoo kuvin tai lauluin tai ei ollenkaan. Soittelin äsken vielä pianoa ennenkun ajattelin suunnata nukkuun ja soittelin kappaletta nimeltä Valoa, Nuoren seurakunnan veisukirjasta ja haluan jakaa noi sanat koska ne kolahti.
Jumalani, anna valoa tähän sydämeni pimeyteen. Herra anna usko oikea, usko joka kantaa huomiseen,, usko joka kantaa huomiseen.
Jumalani, anna valoa tähän ajatusten pimeyteen. Herra anna toivo oikea, toivo joka kantaa huomiseen.
Jumalani, anna valoa, tähän maailmame pimeyteen. Anna meille rakkaus oikea, rakkaus joka kantaa huomiseen.
Mulla ei oo tähän oikein mitään muuta sanottavaa kun että onneks on Jumala missä roikkua kii. Tai ehkä tällä hetkellä se menee enemmänkin niin päin että ote on jo lipsahtanut mutta Jumala on silti kiinni mussa.
" 7.Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi? 8. Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. 9. Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa 10. sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädellläsi. 11. Vaikka sanoisin: Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon 12. sinulle ei pimeys ole pimeää vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo. Psalmi 139:7-12 "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti