Mietin just tänään, että tää maailma missä me eletään, on kyllä aikamoinen hullunmylly, ja jo ihan vaan myös tää Suomi, missä itsekin tällä hetkellä asustelen. Paljon kaikkea kamalaa tapahtuu ihan koko ajan. Kaikki se kamala ei suoraan vaikuta muhun, osa ei vaikuta ollenkaan, osa vaikuttaa välillisesti ja osa ihan suoraan. Silti vaikkapa kirkkomme nykytilaa saa mut huolestumaan, ja miettimään sitä, kuinka kauan tässä uppoavassa laivassa pitää olla, olisiko parempi siirtyä jonnekkin vai yrittää taistella ja muuttaa kirkkoa sisältäpäin. Tai kuntaliitokset, aihe jota vihaan ehkä eniten maailmassa. Miksi kuntia pitää liittää toisiinsa ? Ja miten kamalaa jos rakas synnyinkuntanikin joutuisi näiden ikävien liitosten kohteeksi. Tai yleinen taloustilanne, ja se miten se vaikuttaa työllisyyteen. Kyllähän väkisinkin mietin, että pääsenkö koskaan kirkon töihin, kun koko ajan seurakunnat on säästökuurilla ja lakkauttaa virkoja.
Entäs henkilökohtaisemmat huolenaiheet. Miten olisi vaikka se, että ainut kesätyö, johon sain haastattelukutsun, kariutui . Tai ihmissuhde huolet ja käsiin mureneva ystäväpiiri (teitä muutamia timantteja lukuunottamatta). Ja kaikki miljoonat muut asiat elämässä, jotka pyörii mielessä.
Murehtia vois varmaan koko ikänsä. Elämänsä voi käyttää miettien asioita, jotka on menneisyydessä ja aiheuttaa huolta, ja asioita, jotka on tulevaisuudessa ja aiheuttaa huolta. Silloin ainut ongelma on vain se, ettei ehkä koskaan tule onnelliseksi, ja unohtaa elää hetkessä, kun elää aina vaan menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Raamattukin opettaa meitä pyhään huolettomuuteen. Siihen, että me oikeasti saataisiin antaa huolet ja kivut Jumalan käsiin, rukoilla häneltä neuvoja, apua ja lohdutusta. Raamattu rohkaisee meitä siihen, että me saadaan luottaa siihen, että Jumala auttaa, ajallaan ja tavallaan.. Vielä kun sen pieni ihmislapsikin oppisi !
33 Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. 34 Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Matt.6:33-34
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti