Vaikka mun Jumala suhde on ollut kovilla viime aikoina (tosin ehkä enemmän tästä päästä ku tuoltaa toisesta) niin nyt on ainakin yhden asian suhteen hullu luottamus. Jumala avaa ne ovet joiden on tarkotus aueta ja silleen :) Yhteishaku siis vihdoin valmis ja oon ehtiny viimesen reilu puolen vuoden aikana sitä miettiessä käymään monia tunteita oman unelman löytämisestä sen särkymiseen ja uudesta innostumiseen ja siitä toipumiseen ja niin edelleen. Nyt, päivä ennen yhteishaun päättymistä heitin pakan uudestaan sekasin. Oon unelmoinu sosionomin ammatista mutta jostain syystä oon aina luopunu siitä.
Nyt kuitenkin harkinnan jälkeen tulin siihen tulokseen että tää on se mitä haluan tehdä ja se tuntu oikeelta ja hyvältä ja nyt on sitten hakupaperit matkalla Diakiin :) Uskon että jos tää on tarkotettu niin Jumala avaa nää ovet ja jos ei niin ne pysyy kiinni. Samalla tavoin uskon ja toivon että jos on Jumalan tahto että lähden sinne missionuoriin niin se järjestyy ja rahat järjestyy ja kaikkee ! :)
Jumala pitää lapsistaan kyllä huolen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti