ajatuksia johdatuksesta

Laitan tähän alkuun lainauksen kirjasta jonka juuri tänään löysin "Taaksepäin katsoessamme huomaamme, kuinka ihmeellisesti Herra on meitä johdattanut koko elämämme ajan, mutta vasta kun jätämme itsemme kokonaan Hänen käsiinsä voimme konkreettisesti todeta, että Hän todella tekee sen." Itselleni on jotenkin hämmentävää aina huomata, kun tekee sellasia pieniä havaintoja omasta elämästään. Viimeisin tuli muutama viikko sitten ja se jäi mieleeni pyörimään ja ajattelin että koska en ole pitkään aikaan oikein jaksanut kirjoittaa enkä inspiroitunut mistään niin että nyt jakaisin tämän ajatuksen.

Johdatus on ollu vaikka kuinka kauan sellainen asia mitä oon rukoillu Jumalalta. Mulle on tosi tavallista rukoilla että Jumala johdattais ja varsinkin viime aikoina olen toivonut ja rukoillut että Jumala tietyissä asioissa johdattaisi ja että juuri Hänen tahtonsa tapahtuisi, koska mun tahto on ollut epävarma enkä oikein itsekään ole tiennyt mitä pitäisi tehdä tai miten toimia tai mikä olisi se mitä minä haluaisin, olen yksinkertaisesti ollut liian eksyksissä.

Keskustelin muutama viikko sitten erään henkilön kanssa ja hän sai minut ymmärtämään jotain. Tai ei varsinaisesti ymmärtämään, vaan pikemminkin huomaamaan. Mulla on ollut muutama tosi vaikea ja iso asia menneisyydessä joita olen itse rukoillut Jumalaa muuttamaan ja muutama minulle tärkeä ihminen on rukoillut myös puolestani. Oli hienoa tässä keskustelussa ymmärtää että Jumala on hitaasti ja rauhallisesti hoitanut ne asiat ja johdattanut niissä niin että niistä olen päässyt. Kiusaaminen, joka kesti pitkään on loppunut, ja vaikka moni siitä jäänyt haava on edelleen olemassa eikä vielä ole ehtinyt edes kunnolla arpeutua, koen silti että Jumala on monessa kiusaamisessa johtuneesta pelosta ja kivusta saanut eheyttää ja parantaa ja toivon että se prosessi saa myös jatkua. Myös muutamassa muussa tosi mulle kipeässä asiassa Jumala on selkeästi toiminut ja muutos on niin ilmeinen että jopa muut ovat sen huomanneet ja samoin minä itse.

Joskus, ainakin mulla on aikoja jolloin mun on hirveän vaikea nähdä Jumalan johdatusta ja sitä, että sille on syynsä miksi jotain juttuja tapahtuu tai kun tuntuu ettei itsestä ole enää mihinkään ja tuntuu turhalta. Eilen mua suuresti lohdutti lause johon törmäsin, "Ja vaikka sä et uskois ittees niin Jumala uskoo suhun." Ja toi on niin totta ja upee ajatus ! Jumala rakastaa ja johdattaa meitä ja haluaa kannustaa lapsiaan. Ja vaikka meillä olisi elämässä mitä juttuja tahansa, oli ne sitten helppoja tai vaikeita niin me saadaan niin ilossa kuin surussa luottaa siihen että Jumala on meidän kanssa, eikä hylkää meitä. "Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme." Ps.62:9 "Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso olenko vieraalla, väärällä tiellä ja ohjaa minut ikiaikojen tielle." Ps.139:23-24