"9.Me saimme tuntea olevamme kuolemaan tuomittuja, jotta emme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet. 10. Tällaisesta kuolemanvaarasta hän pelasti meidät ja niin hän pelastaa vastedeskin. Me luotamme siihen, että hän on pelastava meidät. " 2.Kor.1:9-10
Oon tässä viime päivinä pohdiskellut sellaista asiaa kuin luottamus Jumalaan. Ainakin omassa elämässä se luottamus on ollu koetuksella viime aikoina. Ja pystyn sanoon että se johtuu enemmänkin musta kuin Jumalasta. Jumala on aina uskollinen ja sanansa mittainen eikä petä lupauksiaan, Jumala on aina luottamuksen arvoinen
19. Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele, hän ei muuta mieltään. Hänkö ei tekisi, mitä sanoo? Hänko ei pitäisi mitä lupaa ? 4.Moos.23:19
En tiiä tunteeko muut tälleen samalla tavalla, kun kirjotan nyt omasta näkökulmasta ja omista aatoksistani käsin, mutta omalla kohdalla oon huomannu että kun on paljon asioita elämässä ja paljon juttuja mitä miettii niin se usko alkaa helposti horjua. Huomaan liian usein että annan tunteiden viedä ihan 1-0 vaikka se usko pitäis rakentaa Raamatun varaan ja sen varaan että Jumala rakastaa mua ja on mun kanssa, ajattelin mä ite mitä tahansa. Hirveen usein kuitenkin huomaan rakentaneeni sellasen näköiskopion mutta sen perustana ei ookkaan ainoastaan Raamattu, vaan Raamattu ja ne negatiiviset tunteet,ne tunteet ja ajatukset jotka uskottelee mulle että Jumala ei rakasta mua yms.
"9.Me saimme tuntea olevamme kuolemaan tuomittuja, jotta emme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet."
Uskon että ne asiat joita nyt oon kokenu / joudun kokemaan niin niillä on tarkoituksensa. Tuntuu siltä että Jumala haluaa opettaa että älä nyt turhaan mieti noita juttuja vaan luota siihen että mä oon sun tukena, tuli mitä ikinä, mä en jätä sua enkä hylkää vaikka kaikki muut tekis niin.
11. Tämä sana on varma: Jos olemme hänen kanssaan kuolleet, saamme hänen kanssaan myös elää. 12. Jos kestämme lujina, saamme myös hallita hänen kanssaan. Jos kiellämme hänet, myös hän on kieltävä meidät. 13. Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää." 2.Tim.2:11-13
Jumala pysyy uskollisena ja luottamuksen arvosena vaikka mä en ole Jumalalle sitä. Mä mokaan ja teen syntiä ja oon uskoton Jumalalle. Jumala on silti siinä eikä jätä mua.
Se mun juttu mistä mun pitää oppia pois (kuulostaapas behavioristiselta :D ) on se että en anna tunteideni vaikuttaa liikaa uskoon. Totta kai Jumala loi meille tunteet ihan syystä ja meillä on niihin oikeus, mutta en saa antaa niiden vaikuttaa liikaa koska se usko on jossain paljon syvemmällä mussa kuin vaan niissä tunteissa. Onneks Jumala on kuitenkin mun kanssa sillonkin kun on se myrsky ja tunteet heittelehtii, koska Jumala on luvannut että jos hän tuo meidät asioitten äärelle niin hän myös auttaa meidät niiden läpi. Pitää vaan muistaa joka päivä avata se Raamattu ja rukoilla ja oikeeesti viettää aikaa Isän kanssa niin joku päivä vielä on se päivä että tulee tyyntä, vaikka sitten vain ihan vähäksikin aikaa ja Jumala muistuttaa sua että "Hei! Mä oon tässä hetkessä ja joka hetkessä ihan just sua varten, sä oot mulle rakas "
16. Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps.25:16
4. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, 5. vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet.Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet Jes-53:4-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti