Oikeesti mua odottaa iso iso pino koulutehtäviä ja lukeminen psykologian yo-kokeeseen mutta nyt en vaan pysty keskittyyn vaan on pakko kirjottaa. Tai no ei mikään pakko mutta haluan kirjoittaa.
Tuntuu että mua on yläkerran suunnalta muistuteltu viime aikoina yhdestä asiasta. Siitä että mun pitäis rohkeemmin elää kristittynä myös mun eikkari kavereiden keskuudessa. Helppoahan se on nuortenillassa yms. seurakunnan jutuissa mutta entäs seurakunnan ulkopuolella ? Mä en ikinä oo ollu niitä hurjan sosiaalisia ihmisiä mutta se ei tarkoita ettenkö voisi olla kristitty omalla tavallani. Mulle se on ehkä enemmänkin sitä että uskallan tunnustaa että olen kristitty, että uskon Jumalaan ja uskon siihen että Jeesus on kuollut meidän syntien takia ristillä. Sitä että kun vaikkapa koulussa puhutaan uskon jutuista niin uskallan rohkeasti olla sitä mieltä mitä Raamattu opettaa. Ja aina se ei ole helppoa, olen sen itsekin kokenut. Kyllä sitä saa naurua ja vinoilua osakseen jos uskaltaa myöntää uskovansa ja vielä enemmän jos nojaa asioissa Raamattuun ja ajattelee samalla tavalla.
"14.Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. 15 Eikä lamppua, kun se sytytetään panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.16. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa."
-Matt.5.14-16
Ja se että me ollaan se maailman valo ei riipu meistä itsestä. Ei meidän tartte tehdä mitään epäinhimillisiä ponnisteluja sitä varten ,eikä meistä itsestä löydy sitä valoa vaan me heijastetaan Jeesuksen valoa, joka on meissä mutta ei ole lähtöisin meistä.
Me voidaan rukoilla Isältä sitä että me saatais tilaisuuksia kohdata ihmisiä. Niiden ihmisten ei tartte edes olla kaukana. Ei niitä tarvitse lähteä kohtaamaan toiselle puolelle maailmaa, niitä löytyy ihan Suomestakin, omalta paikkakunnalta. Tietysti jos kokee kutsumusta siihen että haluaa lähtee kohtaan niitä ihmisiä sinne maailman toiselle puolelle niin siitä vaan mutta se ei ole ainut mahdollisuus. Näytä valinnoillas ja omalla elämälläs sitä että uskot ja elä Raamattua todeks.
Musta tärkeetä on jo pelkästään se että oon avoimesti kertonu olevani uskossa, porukka tietää sen, sen pystyy näkeen mun valinnoista jne. Ja sitten jos jolle kulle joku päivä tulee sellanen olo että haluais jutella näistä jutuista niin tietää esim. mut ja uskaltaa ehkä kääntyä mun puoleen.
Itse asiassa kuuntelin just ton biisin ja se puhuttelee mua. Myös moni muu samasta aiheesta kertova kristillinen laulu on kolahtanut ja kovaa ja muistuttanut mua jostain tärkeästä. Siinä lauletaan muunmuassa näin:
Don't let your lights go down
Don't let your fire burn out
'cause somewhere, somebody needs a reason to believe
Why don't you rise up now?
Don't be afraid to stand out
That's how the lost get found
The lost get found
Why do we go with the flow
Why take an easier road?
Why are we playin' it safe?
Love came to show us the way
Love is a chance we should take
I'm movin' out of the gray
Ei ehkä aina oo helppoa elää tunnustavana kristittynä ja olla se ainut uskova eikkariporukassa mutta sillä että sä loistat sitä Jumalan valoa voi olla tosi iso merkitys toiselle, jollekulle joka on tosi jumissa oman elämänsä kanssa. Ja se että tekee niitä juttuja mitä Jumala haluaa meidän tekevän antaa meille tosi tosi paljon suuremman vapauden elää. Se on sitä vapautta elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti