maanantai 19. syyskuuta 2011

maailmanloppua odotellessa-aa-a-aa. Wo-oo-ou!

Yksi suoritettu, viisi jäljellä, ja jostain kumman syystä ei lohduta yhtään, I wonder why ? Ja jos joku ei vieläkään päässyt kärryille siitä mitä ihmettä hourailen niin puhun tosiaan kirjotuksista. Tässä kauhulla odottelen että yle:ltä alkais abitreenien nettilähetys jossa varmaan vastaillaan siihen mitä ois pitäny vastailla kysymyksiin. Sen jälkeen mulla on kaksi vaihtoehtoa jotka on
a) vajoan epätoivoon koska oon vastannu ihan väärin ja b) oon edes semi tyytyväinen

Tiedän silti etten tuu oleen täysin tyytyväinen koska eximiaa sieltä tuskin tulee ja tiedän että mihinkään sitä huonompaan en ole kauhean tyytyväinen. Kuulostaa ehkä tyhmältä, tiedän mutta minkäs sille voin. Se on ollut osa mua jo niin kauan. Siis se että pyrkii täydellisyyteen. Mulle on tärkeetä että mulla on hyvä todistus, huonolla todistuksella kun ei pääse minnekkään. Tai ei ainakaan sinne minne haluaa (hah ! hyvähän mun on sanoo kun en tiedä mitä tulevaisuudeltani haluan.). Se on myös tavallaan sellanen korvike sille, että kun en nyt tosiaan oo mikään hirveen viehättävä tai kaunis ulkonäöltäni niin sitten sitä rumuutta on voinut korvata sillä, että loistaa hienolla todistuksella ja on fiksu ja panostaa opiskeluun. Sillä kuitenkin pärjää elämässä ja on mahdollisuus saada sitten hyvä työ josta voi tienata elantonsa. Mutta se on karua kun sekään ei aina mee ihan putkeen vaikka kuinka panostaisit. Tulee huonoja numeroita joihin ei voi olla tyytyväinen ja tuntuu että kaikki romahtaa.

Vaikka mä en ymmärrä sitä nyt, enkä varsinkaan sitten kun kirjotusten lopulliset arvosanat tulevat, enkä olekkaan tyytyväinen niihin niin silti tässäkin jutussa Raamattu sanoo muuta. Raamattu ei sano että mun arvo ihmisenä perustuu siihen että oon kaunis ja kropaltani täydellinen (mitä en ole) . Se ei perustu siihen että mun todistus ois pullollaan pelkästään kiitettäviä ja erinomasia arvosanoja (mitä se myöskään ei ole ). Ja se on itse asiassa aika lohdullinen fakta. Mä riitän vaan tälläsenä, omana itsenäni. Mun arvo ihmisenä perustuu siihen että Jeesus Kristus on kuollut mun ja meidän jokaisen syntien takia ristillä. Mun arvo perustuu myös Jumalan luomistyöhön. Siihen että itse Jumala on mut luonu. Eikä Jumala tee virheitä. Musta voi tuntua siltä että oon joku Jumalan virhe tai erhe, se pilalle mennyt maanantai kappale.Jumala on luonut mut, Jumala ei tee virheitä, Mä en ole vahinko. Ja mikä parasta , mä en voi lisätä tai vähentää omaa arvoani sillä mitä teen.

"14.Minä olen ihme,suuri ihme ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. 15.Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. 16.Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut." (Ps. 139:14-16)

1 kommentti:

  1. Ah. Voi Sari. Jos luulet, että kauneutta on vaan se, mitä telkkarista tuputetaan, niin olet väärässä. Kauneutta on olla oma itsensä ja olla varma siitä, että samanlaista toista ei ole - ja siksi olet vieläpä AINUTLAATUISEN kaunis! Sulla on tosi ihana hymy ja sun kaikki vaatteet sopii sulle, se on ihana nähdä. Ole tyytyväinen siitä mitä olet sillä toiseksi et voi tulla, vaikka kuinka haluaisit. Kauneutta on hyväksyä se kuka olet, ethän muuta voi!

    Ja kaiken lisäksi Jumalalle sinä olet täydellinen tuon näköisenä!

    VastaaPoista