On asioita, joihin erityisesti meidän kristittyjen tulisi tässä maailmassa herätä. Vääryyden paikkoja ja epäkohtia, joihin meidän tulisi puuttua.

Naiivisti joskus ajattelin, että lajittelu, luomuruoka ja reilun kaupan tuotteet kuuluvat ainoastaan joillekkin ekologisti hipeille, jotka niistä ovat kiinnostuneita. Väärin ! Oikeasti ne kaikki ovat aika tärkeitä asioita meille jokaiselle.

Katselin juuri dokumentin The true cost, joka kertoo siitä, mitä tapahtuu pikamuotiteollisuuden kulisseissa. Mitä vaikutuksia esimerkiksi H&M:n, GAP:in ja Zaran vaatetuotannolla on tälle maailmalle. Kun me ihmisinä ja kuluttajina ostamme vaatteita näistä vaateketjuista me rehellisesti sanottuna raiskaamme luontoa ja ihmisoikeuksia. Ihmisiä kuolee huonoihin työolosuhteisiin ja itsemurhiin, joita vaateteollisuus ja siihen tarvittavat välivaiheet aiheuttavat. Luonto saastuu ja sairastuttaa samalla myös ihmisiä. Luonnonvarat kuluvat eikä ketää kiinnosta. Siitä, että saamme ostaa paidan viitosella ja farkut kahdellakympillä joku maksaa hengellään. Eikä se ole oikein. Ja sama pätee ruuantuotantoon ja moneen muuhunkin asiaan.

Jumala on luonut meistä jokaisen, näkee meidät jokaisen arvokkaana ja rakastettuna ja on kuollut meistä jokaisen tähden. Jeesus käskee Raamatussa rakastamaan lähimmäisiä ja vihamiehiä niin lähellä kuin kaukana. Tuntuu kuitenkin, ettemme tajua sitä, koska sallimme tällaista.

Koen, että meidän kristittyinä tulisi tehdä itsemme tietoisiksi näistä epäkohdista. Koen, että meidän tulisi myös tehdä asialle jotain. Esimerkiksi muotiteollisuuteen liittyen jokainen meistä kuluttajista voisi olla tietoisempi siitä, mistä vaatteemme tulevat ja millaisissa oloissa ne tuotetaan. Tulisi alkaa boikotoida H&M:n kaltaisia vaateketjuja ja alkaa vaatia muutosta. Emmehän hyväksyisi tällaista riistoa, jos tietäisimme sisaremme, veljemme, äitimme tai isämme työskentelevän vastaavissa oloissa. Nämä suuryritykset eivät muuta toimintatapojaan jos massat eivät ala vaatia muutosta.

Koen tällaisen tietoisuuden olevan linjassa Raamatun kanssa myös siksi, että Jumala on luonut meille tämän maailman, jotta voisimme saada siitä ravintomme ja nauttia sen antimista. Ei siksi, että voisimme raiskata sen ja tappaa koko planeetan.

Uskon, että jokainen voi tehdä jotain. Voit aloittaa sivistämällä itseäsi. Tutustua dokumentteihin The true cost tai Applen petetyt lupaukset. Selvittää miten sinun vaattesi, ruokasi ja erilaiset käyttämäsi esineet on tuotettu. Voit myös levittää tietoa eteenpäin. Ei maksa vaivaa vinkata tällaisesta dokumentista, jotta ihmiset ympärilläsi tulisivat tietoisiksi. Koska jos emme ole tietoisia, emme osaa vaatia muutosta. Voit konkreettisesti alkaa boikotoida tiettyjä vaateketjuja ja suosia ekologisempia vaihtoehtoja. Voit myös rukoilla asioiden puolesta. Rukoilla sen puolesta, että tapahtuisi muutos ja siunata niitä veljiä ja sisaria  esimerkiksi Intiassa, jotka maksavat vaatteidemme tuotannosta hengellään. Rukoilla, että Jumala voisi näyttää sinulle, jos on jotakin konkreettista, jota voisit asioiden hyväksi tehdä.

Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.  Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.  Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. 

Rakastatko minua ?

Katselin juuri opetuksen, jossa Francis Chan puhuu aiheesta How to hear from God. Ja kyseissä opetuksessa oli muutamia pointteja, jotka sai jotain mun sydämessä liikahtamaan, ja halusin jakaa ne täällä. Jos kyseinen opetus kiinnostaa, niin se löytyy tuolla nimellä Youtubesta.

Kyseisessä pätkässä Francis aloitti kertomalla Joh.21:15-17 kohdasta, joka menee seuraavasti:
15. Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille:"Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?" Pietari vastasi hänelle: "Kyllä, Herra, sinä tiedät, että minä pidän sinua rakkaana." Jeesus sanoi hänelle:"Ruoki minun karitsoitani." 16. Jeesus kysyi häneltä toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua?" Hän vastasi: "Kyllä, Herra, sinä tiedät, että minä pidän sinua rakkaana." Jeesus sanoi hänelle: "Kaitse minun lampaitani." 17. Jeesus kysyi häneltä kolmannen kerran: "Simon, Johanneksen poika, pidätkö minua rakkaana?" Pietari tuli murheelliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Pidätkö minua rakkaana?" ja hän vastasi Jeesukselle: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että pidän sinua rakkaana." Jeesus sanoi hänelle: "Ruoki minun lampaitani."

Jeesus kysyy tässä kohdassa rakastaako Pietari häntä. Raamatussa sanotaan, että meidän tulee ennen kaikkea rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä niin kuin itseämme. Kaiken keskiössä on rakkaus Jumalaa kohtaan.

Francis teki seuraavaksi opetuksessaan niin, että hän sanoi, että jos yleisön tehtävä olisi haastatella häntä ja sillä tavoin selvittää rakastaako hän oikeasti vaimoaan, mitä he häneltä kysyisivät. Yleisöstä heitettiin kysymyksiä, joita Francis kirjasi ylös. Sitten hän esitti kysymykset hieman muutetussa muodossa kuulijoille:

- Mitä tunnet kun ajattelet Jumalaa ? Millaisia tunteita sinussa herää ?
- Milloin teet asioita, joista tiedät Hänen tulevan iloiseksi ?
- Kuolisitko hänen puolestaan ?
-Oletko ollut uskollinen hänelle ?
Ja niin edelleen...

Nuo kysymykset herättivät oman sydämeni pohtimaan, miten niihin omalla kohdallani vastaisin. Ne myös herättivät minussa ajatuksen, että on helppo sanoa, että rakastaa Jumalaa, mutta tarkoittaako sitä todella ? Onko se oikeasti totta minun elämässäni ? Vai elänkö vain puolitehoista kristillisyyttä, käyn kirkossa ja yritän olla kiroilematta ? Onko minulla suhde vai kulissi ?

Francis kysyi myös opetuksessaan seuraavan kysymyksen: Jos kukaan elämässäsi ei enää seyraisi Jeesusta jatkaisitko silti Jeesuksen seuraamista ?

"Veli luovuttaa veljensä ja isä lapsensa kuolemaan. Lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman. Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se joka kestää loppuun asti pelastuu. " Matt.10:21-22.

On helppoa seurata Jeesusta silloin kun olet yhdessä muiden samoin ajattelevien kanssa. Mutta kun palaat arkeesi, työhön tai kouluun niin seuraatko silloinkin ? Seuraatko silloinkin kun olet yksin uskovana porukassa, jossa muut eivät ajattele samoin ?

Sen jälkeen Francis kertoi vaimostaan, ja siitä kuinka tämä oli kysynyt häneltä, mitkä asiat hänen (vaimon) elämässä ja tekemisissä häiritsevät häntä (Francista). Sen jälkeen hänen vaimonsa kertoi myös hänelle, mitkä asiat hänen toiminnassaan häiritsivät häntä. Francis kertoi kuinka hänestä oli hienoa nähdä, että tuon keskustelun jälkeen hänen vaimonsa oikeasti kiinnitti näihin asioihin huomiota ja alkoi muuttaa niitä asioita elämässään. Kun rakastamme jota kuta emme halua tehdä niitä asioita jotka loukkaavat tai häiritsevät häntä. Psalmissa 139 sanotaan seuraavasti: "23. Tutki minua, Jumala, ja tunne sydämeni, koettele minua ja tunne ajatukseni, 24.ja jos näet tieni johtavan vaivaan ohjaa minut iankaikkiselle tielle." Jos itse kysyisit nyt Jumalalta, mikä Häntä sinun elämässäsi häiritsee, mitä luulet, että Hän vastaisi ? 

Johanneksen evankeliumissa sanotaan näin: " Jos te rakastatte minua, te pidätte minun käskyni." Joh.14:15. Jos siis rakastamme Jumalaa, haluamme pitää hänen käskynsä. Se tarkoittaa, että teemme parannusta niistä asioista, joiden tiedämme elämässämme olevan pielessä. Jumala on luonut meihin omantunnon. Kuljemme monesti elämässämme synnin ja Jumalan väliä, ja ihmettelemme, miksi voimme huonosti ? Omatuntomme alkaa kolkuttaa, jos roikumme kiinni näissä synneissä. Jos rakastamme Jumalaa, emmekö haluaisi tehdä niistä parannusta ? Merkitseekö Jumala sinulle niin paljon, että ennen kaikkea voisit olla aito hänen edessään ? Hänhän tuntee sinun sydämesi ja ajatuksesi. Hän näkee kaiken sen lian ja saastan, mitä meissä on.

Meidän on helppo pitää yllä kelpo kristityn kuvaa itsestämme. Osallistua seurakunnan toimintaan ja vaikuttaa näennäisesti hyviltä kristityiltä. Ihmiset ympärilläsi saattavat sinut ja toimintasi nähdessään ajatella, että sinulla on hieno suhde Jumalan kanssa. Sillä ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi mitään väliä, miltä jumalasuhteemme toisten silmissä näyttää. Ainoastaan sillä on väliä, että olemme aitoja Jumalan edessä oikeasti.

Viime aikoina olen oppinut hengellisen matkakumppanuuden tärkeyden. On tärkeää, että meillä on elämissämme ihmisiä, jotka vaativat meitä pitämään tilivälit lyhyinä. Se tarkoittaa sitä, että pelosta ja häpeästä huolimatta voimme tunnustaa syntimme jolle kulle. Se, että piilottelemme asioita ja pidämme salaa kiinni synneistä ei vie meitä mihinkään. Mutta se vie, että olemme aitoja Jumalan edessä. Joskus kamppailemme sellaisten syntien kanssa, joista olisi hyvä voida puhua jonkun kanssa, tunnustaa ne toiselle kristitylle, saada synninpäästö ja tukea irtautumiseen niistä synneistä. Kristittyinä siskoina ja veljinä, perheenä, olemme tukemassa toinen toistamme, ja siksi meidän ei pidä hävetä. Ja loppujen lopuksi sillä ei ole väliä, mitä joku toinen meistä ajattelee. Eikö kuitenkin tärkeintä ole, että voimme seistä kerran aitoina Jumalan edessä. Emme ole täydellisiä vaan jokainen meistä on vajavainen. Romutetaan kulissit ollaan aitoja toinen toisillemme ja Jumalalle. Kadutaan aidosti ja rakastetaan aidosti, niin Jumalaa kuin toinen toisiamme.

Kuinkahan monesti me ihmiset osataan olla kiitollisia ? Monia asioita osaa arvostaa vasta sitten, kun ne menettää.

Monesti nurisen kun elämä potkii päähän. Jos en nurise ystävälle, nurisen itsekseni tai Jumalalle. Mutta mistä kaikesta saankaan kurjasta päivästä tai vaikeasta elämäntilanteesta huolimatta olla kiitollinen ? Mulla on useammat vaatteet kuin vain ne, jotka mulla nyt on päällä. Mulla on katto pään päällä, hyvä ja lämmin olla. Mulla on ruokaa ja puhdasta vettä. Mahdollisuus ilmaiseen koulunkäyntiin. Silloin tällöin pieniä keikkaluontoisia töitä eli tienestejä. Valtio maksaa mulle tukea sitä varten, että voin opiskella. Mua ei vainota mun uskonnon tai ihonvärin tähden vaan mä saan rauhassa olla kristitty eikä täällä Suomessa ole sotaa. Sekin on aika iso siunaus, että mä olen saanut syntyä rakastaville vanhemmille tänne kuitenkin vielä kohtuullisen varakkaaseen EU- maahan.

Mun sydän on viime aikoina särkynyt sille kärsimykselle mitä mä näen. Muutama viikko sitten dokumentti Applen petetyt lupaukset, herätti ajattelemaan niiden tehtaissa ylitöitä painavien kiinalaisten oloja tai niiden lapsityövoiman uhrien oloja, joista mekin otetaan hyöty irti kun ostetaan. Applen tuotteita. Tai ootteko nähneet sen Jimin mainoksen Arman ja Aymara lapset, mun sydän pirstoutuu miljooniin palasiin jo pelkästään sen mainoksen näkemisestä. Ja viimeksi tänään se vuosi verta kun kuulin ISISin polttavan hengiltä pieniä viattomia lapsia, sen tähden että he on kristittyjä.

Miten paljosta sinä ja minä oikeasti saadaan olla kiinnollisia ? Miten paljosta me saadaan kiittää Jumalaa ? Muistetaanko me aina kiittää ? Valitettavasti ei. Mutta me voidaan opetella sellainen attitude of grattitude eli kiitollisuuden asenne. Kokeile vaikka alottaa seuraavina päivinä sun rukous vaikka sillä, että kiität muutamasta asiasta, joista oot tänään Jumalalle kiitollinen. Ja samalla voidaan myös opetella arvostaan pieniä hyviä asioita elämässä kuten ystäviä, kupillista kuumaa kahvia tai vaikka päiväunia. Ja oikeesti sisäistetään se, että kaikista elämän vastoinkäymisistä huolimatta meillä on asiat ihan kamalan hyvin.

Samalla voidaan myös haastaa itseämme miettimään, onko jotain mitä me voitais tehdä ? Voisko esimerkiksi antaa vaikka rahaa johonkin tai levittää tietosuutta jostain asiasta ? Yksi asia on, minkä ainakin voi tehdä ihan sama kuka on, missä on ja mikä sun tilanne on. No tietty rukoilla. Rukoilla voi meistä jokainen ja Isä on luvannut meitä kuulla. Ja jos haluaisit jotenkin auttaa, muttet tiedä miten niin kysy Isältä. Mä uskon, että hän avaa ovia ja kirkastaa kyllä sulle sen ja johdattaa sua.

Tänään mä ajattelin kiittää Isää kaikista niistä hyvistä asioista mitä mulla on ja ristiä kädet niiden pienten lasten ja kaikkien vainottujen kristittyjen puolesta. Mitä sä ajattelit tehdä ?

Miten tärkeätä onkaan, että me puhutaan elämää toisiimme. Rohkaistaan toinen toistamme. Rakastetaan toinen toistamme.

Ihmiset niin usein lyttää toinen toisensa, astuu toisten yli, loukkaa, kiusaa, vähättelee, painaa alas. Tietty me ollaan kaikki syntiin langenneita ihmisiä, ja joskus tarkoittamattamekin loukkaamme toista. Joskus suutuspäissämme ja tahallaan.

Mutta meidät on kutsuttu rakastamaan toisiamme. Rakastamaan toisiamme, rohkaisemaan toisiamme. Meidät on kutsuttu vastaamaan vihaan rakkaudella. Meidät on kutsuttu rakastamaan niitä, joita kukaan ei ehkä rakasta. Meidät on kutsuttu itkemään itkevien kanssa ja iloitsemaan iloitsevien kanssa.

Auton moottori on hyödyllinen ja arvokas silloin kun se saa auton kulkemaan hyvin ja viemään meidät paikasta toiseen. Kulta tai timantit vaan sattuu olemaan arvokkaita, tekemättä mitään. Ne vaan on ja ne on arvokkaita. Ihmiset on kuin kulta tai timantit. Meidän ei tarvitse tehdä mitään ansaitaksemme arvokkuutemme. Me ollaan arvokkaita, koska Isä Jumala on meidät luonut. Isä Jumala on meitä rakastanut niin valtavasti, että Jeesus kuoli meidän syntien tähden, jotta meillä olisi portit auki ikuiseen elämään ja Isän luo. Eikä oo mitään, mitä me voitais tehdä enemmän tai paremmin, että Jumala meitä rakastais enemmän. Ja vaikka me kuinka mokailtais niin Isä silti rakastaa.

Meitä varten on niin suuri armo ja rakkaus, joka on tullut meidän osaksemme. Ja Isän syli on jokaiselle auki. Ja Isä kaipaa jokaista syliinsä. Isä ottaa itkevän lapsensa syliin, silittää hiuksia, antaa itkeä ja lohduttaaa. Isä nauraa iloisen lapsensa kanssa ja iloitsee hänen ilostaan. Isä haluaa kuulla meidän jokaisesta päivästä. Kun me kaadutan ja kompastellaan Isä haluaa puhdistaa haavat ja laittaa niihin laastarin. Isä haluaa hoitaa. Isä haluaa antaa anteeksi.

Kutsutaan Isä meidän elämään, toivotetaan Jeesus tervetulleeksi meidän sydämiin. Lähdetään seikkailulle. Annetaan Jumalan johdattaa ja rakastaa. Rakastetaan Jumalan rakkaudella matkakumppaneita. Luotetaan siihen, että vielä kerran me päästään maahan, jossa ei ole itkua, surua tai kyyneleitä.

That you won't lead me where You don't go

You steady me
Slow and sweet, we sway
Take the lead and I will follow
Finally ready now
To close my eyes and just believe
That You won't lead me where You don't go
When my faith gets tired
And my hope seems lost
You spin me round and round
And remind me of that song
The one You wrote for me

And we dance
And we dance

And I've been told
To pick up my sword and fight for love
Little did I know that Love had won for me
Here in Your arms
You still my heart again
And I breathe You in like I've never breathed ‘till now
And I will lock eyes with the One who’s ransomed me
The One who gave me joy for mourning
Oh I will lock eyes with the One who's chosen me
The One who set my feet to dancing 

 


-We dance- Bethel Music

And still You know me

Kulunut syksy ja varmasti tuleva kevätkin on ollut täynnä opettelua siihen, miten Jumala oikeasti on Kaikkivaltias. Helposti sen ohittaa, kun sen kuulee jossain lausuttavan tai sen lukee Raamatussa. Olen paljon kuitenkin joutunut pohtimaan sitä. Kun ihminen menettää asioita , sairastuu ja kaikki ympäriltä sortuu ja pettyy uudestaan ja uudestaan olo voi tuntua maahan lyödyltä. Siltä kuin mitään toivoa ei olisi.

Niin kuin on kirjoitettu: Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi. Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti : Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku. Hänen uskonsa ei horjunut vaikka hän lähes satavuotiaana tiesi elinvoimasa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen, mitä on luvannut." Room.4:17-21

Ihailen Abrahamin uskon lujuutta. Ihailen sitä, että hän vaikeassa tilanteessa, joka näytti mahdottomalta ihmissilmiin uskoi ja luotti Jumalaan ja antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen, mitä on luvannut.

Jumalalla on suunnitelma meidän elämälle. Vanha ja kulunut lause, mutta vaikeaina hetkinä lohdullinen. Jumala on suunnitellut mut ja mun elämän ja Jumala tietää, miten tän kuuluu mennä. Kun tapahtuu jotain niin Jumala näkee sen ja Jumala tietää sen ja Jumala on jopa tiennyt sen ennen mua. Ja kaikilla asioilla on joku tarkoitus. Kaikki ne on jotain prosesseja, jotka Jumala on halunnut että mä käyn läpi, ne on sallittu tarkoituksella. Ja mikä parasta ja lohdullisinta, Jumala on suurempi kuin mun olosuhteet. Jumala on suurempi kuin mikään vastoinkäyminen ikinä. Ja Jumalan rakkaus mua kohtaan on suurta. Jumalan rakkaus meitä jokaista kohtaan on suurta.

Tulevan vuoden haluan pyhittää siihen, että lähden oikeasti selvittämään, mitä tarkoittaa se, että Jumala rakastaa mua. Miltä se konkreettisesti näyttää. Miltä näyttää nähdä Jumala joka päivässä ja ihan oikeasti joka ikinen aamu ottaa ristinsä ja kulkea Jumalan kanssa. Mä olen niin kyllästynyt olemaan sellainen puolitehoinen kristitty. Mä haluan kokea sen elämän muuttavan rakkauden todeksi omalla kohdallani. Ja mä haluan muuttua niin, ettei musta koskaan tuu entiseni. Mä haluan muuttua niin, että musta koskaan voi tulla enää entiseni enkä halua palata entiseen koska tiedän jotain niin paljon parempaa. Mä haluan kokea ja tuntea sen rakkauden, koska ilman rakkautta vastauksilla ei oo väliä.