lauantai 17. tammikuuta 2015

And still You know me

Kulunut syksy ja varmasti tuleva kevätkin on ollut täynnä opettelua siihen, miten Jumala oikeasti on Kaikkivaltias. Helposti sen ohittaa, kun sen kuulee jossain lausuttavan tai sen lukee Raamatussa. Olen paljon kuitenkin joutunut pohtimaan sitä. Kun ihminen menettää asioita , sairastuu ja kaikki ympäriltä sortuu ja pettyy uudestaan ja uudestaan olo voi tuntua maahan lyödyltä. Siltä kuin mitään toivoa ei olisi.

Niin kuin on kirjoitettu: Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi. Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti : Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku. Hänen uskonsa ei horjunut vaikka hän lähes satavuotiaana tiesi elinvoimasa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen, mitä on luvannut." Room.4:17-21

Ihailen Abrahamin uskon lujuutta. Ihailen sitä, että hän vaikeassa tilanteessa, joka näytti mahdottomalta ihmissilmiin uskoi ja luotti Jumalaan ja antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen, mitä on luvannut.

Jumalalla on suunnitelma meidän elämälle. Vanha ja kulunut lause, mutta vaikeaina hetkinä lohdullinen. Jumala on suunnitellut mut ja mun elämän ja Jumala tietää, miten tän kuuluu mennä. Kun tapahtuu jotain niin Jumala näkee sen ja Jumala tietää sen ja Jumala on jopa tiennyt sen ennen mua. Ja kaikilla asioilla on joku tarkoitus. Kaikki ne on jotain prosesseja, jotka Jumala on halunnut että mä käyn läpi, ne on sallittu tarkoituksella. Ja mikä parasta ja lohdullisinta, Jumala on suurempi kuin mun olosuhteet. Jumala on suurempi kuin mikään vastoinkäyminen ikinä. Ja Jumalan rakkaus mua kohtaan on suurta. Jumalan rakkaus meitä jokaista kohtaan on suurta.

Tulevan vuoden haluan pyhittää siihen, että lähden oikeasti selvittämään, mitä tarkoittaa se, että Jumala rakastaa mua. Miltä se konkreettisesti näyttää. Miltä näyttää nähdä Jumala joka päivässä ja ihan oikeasti joka ikinen aamu ottaa ristinsä ja kulkea Jumalan kanssa. Mä olen niin kyllästynyt olemaan sellainen puolitehoinen kristitty. Mä haluan kokea sen elämän muuttavan rakkauden todeksi omalla kohdallani. Ja mä haluan muuttua niin, ettei musta koskaan tuu entiseni. Mä haluan muuttua niin, että musta koskaan voi tulla enää entiseni enkä halua palata entiseen koska tiedän jotain niin paljon parempaa. Mä haluan kokea ja tuntea sen rakkauden, koska ilman rakkautta vastauksilla ei oo väliä.
God


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti