Ihmiset niin usein lyttää toinen toisensa, astuu toisten yli, loukkaa, kiusaa, vähättelee, painaa alas. Tietty me ollaan kaikki syntiin langenneita ihmisiä, ja joskus tarkoittamattamekin loukkaamme toista. Joskus suutuspäissämme ja tahallaan.
Mutta meidät on kutsuttu rakastamaan toisiamme. Rakastamaan toisiamme, rohkaisemaan toisiamme. Meidät on kutsuttu vastaamaan vihaan rakkaudella. Meidät on kutsuttu rakastamaan niitä, joita kukaan ei ehkä rakasta. Meidät on kutsuttu itkemään itkevien kanssa ja iloitsemaan iloitsevien kanssa.
Auton moottori on hyödyllinen ja arvokas silloin kun se saa auton kulkemaan hyvin ja viemään meidät paikasta toiseen. Kulta tai timantit vaan sattuu olemaan arvokkaita, tekemättä mitään. Ne vaan on ja ne on arvokkaita. Ihmiset on kuin kulta tai timantit. Meidän ei tarvitse tehdä mitään ansaitaksemme arvokkuutemme. Me ollaan arvokkaita, koska Isä Jumala on meidät luonut. Isä Jumala on meitä rakastanut niin valtavasti, että Jeesus kuoli meidän syntien tähden, jotta meillä olisi portit auki ikuiseen elämään ja Isän luo. Eikä oo mitään, mitä me voitais tehdä enemmän tai paremmin, että Jumala meitä rakastais enemmän. Ja vaikka me kuinka mokailtais niin Isä silti rakastaa.
Meitä varten on niin suuri armo ja rakkaus, joka on tullut meidän osaksemme. Ja Isän syli on jokaiselle auki. Ja Isä kaipaa jokaista syliinsä. Isä ottaa itkevän lapsensa syliin, silittää hiuksia, antaa itkeä ja lohduttaaa. Isä nauraa iloisen lapsensa kanssa ja iloitsee hänen ilostaan. Isä haluaa kuulla meidän jokaisesta päivästä. Kun me kaadutan ja kompastellaan Isä haluaa puhdistaa haavat ja laittaa niihin laastarin. Isä haluaa hoitaa. Isä haluaa antaa anteeksi.
Kutsutaan Isä meidän elämään, toivotetaan Jeesus tervetulleeksi meidän sydämiin. Lähdetään seikkailulle. Annetaan Jumalan johdattaa ja rakastaa. Rakastetaan Jumalan rakkaudella matkakumppaneita. Luotetaan siihen, että vielä kerran me päästään maahan, jossa ei ole itkua, surua tai kyyneleitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti