Ajatuksia tunteista

Kyllä joskus toivoisin, etten omaisi tunteita. Siis ihan tosissaan. Silloin kun tuntuu tosi kurjalta, toivoisin etten tuntisi mitään.
Jotkut tunteet taas on sellaisia, ettei mua lainkaan haittaa, että ne on olemassa. Eilen vilisseet, varsinkin ne äärimmäisen positiiviset tunteet on sellaisia, että mieluusti sellaisia lisää kiitos. Lisää pikkutyttömäistä kikatusta, lisää ujoja hymyjä, lisää kaikkea positiivista !

Ajattelen aika usein, että se että Jumala loi meille tunteet on samaan aikaan siunaus ja kirous. Kiroukselta tunteet tuntuu silloin kun elämä ei ole mitään muuta kuin pettymystä, surua ja ahdistusta. Silloin kun niitä tunteita ei saa vaimennettua eikä pyyhittyä pois vaikka kuinka tahtoisi.
Siunaukselta tunteet tuntuu silloin, kun ne on positiivisia, silloin kun ne voimaannuttaa ja silloin kun ne auttaa jaksamaan. Silloin kun niistä saa itsevarmuutta ja hyvää oloa.

Uskon elämässä tunteet ja niiden varaan liiallisesti heittäytyminen on huono juttu. Aina ei voi tehdä sitä, mikä omista tunteista katsottuna vaikuttaa hyvältä koska Raamattu, Jumalan sana sanoo toista. Uskon perustaksi tunteet ei myöskään sovi. Jos perustaisin mun uskon pelkästään tunteitten varaan, niin tähän astisen elämäni ja tunteitteni perusteella olisin heittänyt hanskat tiskiin jo aika kauan sitten ja luopunut lopullisesti toivosta. Onneksi Raamattu on pullollaan lupauksia meille ja Jumala on niiden antamiensa lupausten veroinen ja suurempi kuin olosuhteet ja mun tunteet.

Tällaisia ajatuksia elämän vuoristoradasta tänään ! Siunattua loppuviikkoa jokaiselle !

Tiedättekö kun joskus on niitä päiviä, että tahtoisi sulkea kaiken ulkopuolelleen ? Jäädä peiton alle nukkumaan eikä nousta ollenkaan. Tai kun haluaisi kääntää televisiossa kanavan, kun sieltä ei tule mitään muuta kuin ikäviä uutisia.

Mietin just tänään, että tää maailma missä me eletään, on kyllä aikamoinen hullunmylly, ja jo ihan vaan myös tää Suomi, missä itsekin tällä hetkellä asustelen. Paljon kaikkea kamalaa tapahtuu ihan koko ajan. Kaikki se kamala ei suoraan vaikuta muhun, osa ei vaikuta ollenkaan, osa vaikuttaa välillisesti ja osa ihan suoraan. Silti vaikkapa kirkkomme nykytilaa saa mut huolestumaan, ja miettimään sitä, kuinka kauan tässä uppoavassa laivassa pitää olla, olisiko parempi siirtyä jonnekkin vai yrittää taistella ja muuttaa kirkkoa sisältäpäin. Tai kuntaliitokset, aihe jota vihaan ehkä eniten maailmassa. Miksi kuntia pitää liittää toisiinsa ? Ja miten kamalaa jos rakas synnyinkuntanikin joutuisi näiden ikävien liitosten kohteeksi. Tai yleinen taloustilanne, ja se miten se vaikuttaa työllisyyteen. Kyllähän väkisinkin mietin, että pääsenkö koskaan kirkon töihin, kun koko ajan seurakunnat on säästökuurilla ja lakkauttaa virkoja.

Entäs henkilökohtaisemmat huolenaiheet. Miten olisi vaikka se, että ainut kesätyö, johon sain haastattelukutsun, kariutui . Tai ihmissuhde huolet ja käsiin mureneva ystäväpiiri (teitä muutamia timantteja lukuunottamatta). Ja kaikki miljoonat muut asiat elämässä, jotka pyörii mielessä.

Murehtia vois varmaan koko ikänsä. Elämänsä voi käyttää miettien asioita, jotka on menneisyydessä ja aiheuttaa huolta, ja asioita, jotka on tulevaisuudessa ja aiheuttaa huolta. Silloin ainut ongelma on vain se, ettei ehkä koskaan tule onnelliseksi, ja unohtaa elää hetkessä, kun elää aina vaan menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Raamattukin opettaa meitä pyhään huolettomuuteen. Siihen, että me oikeasti saataisiin antaa huolet ja kivut Jumalan käsiin, rukoilla häneltä neuvoja, apua ja lohdutusta. Raamattu rohkaisee meitä siihen, että me saadaan luottaa siihen, että Jumala auttaa, ajallaan ja tavallaan.. Vielä kun sen pieni ihmislapsikin oppisi !



33 Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. 34 Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Matt.6:33-34