Lopettelen "lomaviikkoani" (ei ollut oikeasti loma, vaan etä, mutta pikkuvikoja, ei ole hirveästi tuo opiskelu kyllä kiinnostanut, viimeistään tänä yönä paniikissa ja kahvin kera varmaan :D ) Ja luulin aluksi, että näkisin paljon kavereita ja muuta sellaista, mutta loppujen lopuksi olen ollut vain illat menossa, milloin liikkumassa, milloin kokoustamassa ja milloin muilla reissuilla. Päivät keskiviikkoa lukuunottamatta ovat sujuneet kotona, rauhassa kun muut ovat olleet koulussa ja töissä.
Olen tehnyt tokia hommia päivisin ja huolehtinut koirista, mutta pitkästä aikaa on myös ollut aikaa olla. Olen kovasti mielistynyt Samuli Edelmannin Rakkaimmat virret- levyyn, jota ahkerasti on tullut kuunneltua. Jonkin verran tavallista enemmän on ollut myös aikaa hiljentyä Raamatun äärelle ja tiistaina pääsin pitkästä aikaa raamattupiiriin, teki kyllä hyvää. Jossain määrin olen huomaamattani saanut elämäni kaaoksen keskelle pisaran verran levollisuutta ja luottamusta. Se ei ole paljon, mutta pisarakin on riittänyt. Ja samalla Jumala on saanut raottaa johdatuksen verhoa ja näyttänyt, että tässä minä olen sinun kanssasi koko ajan ollut, etkö huomaa ? ♥
Väsyneenä ja uupuneena, mutta silti hiukan levollisemmin mielin ensi viikkoon, ehkä kaikki järjestyy sittenkin..!
♥
Anna, Kristus, rohkeutta
mennä maastoon tiettömään,
jossa merkkejä en tunne,
vaille vastausta jään.
Juuri siellä sinuun juurrun,
vastuuseen viet laajempaan,
taikka suostun vähimmässä
uskollinen olemaan.
Liian suurten odotusten,
vaatimusten paineessa
vapauteen minun anna,
lepoon käydä, Jumala.
Rukouksen hiljaisuuteen,
valoon Kirjan avatun,lähellesi, Vapahtaja,
kutsut kesken taistelun.
Suurempi kuin sydämemme,
suurempi kuin ihmistyö
hiljaisuus on rukouksen,
siinä Luojan sydän lyö.
Siinä itse, armon Henki,
uupunutta uudistat.
Annat kasvullemme aikaa,
uuteen työhön valmistat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti