Kenestä meistä on arvostelemaan toisiamme ? Ei kenestäkään. Jokainen meistä on tehnyt elämässään joskus huonoja valintoja, sanonut asioita, joita ei välttämättä ole tarkoittanut ja sitten jälkeenpäin katunut, loukannut jotakuta ja tullut itse loukatuksi. Meillä voi olla erilaisia helmasyntejä ja toinen saattaa langeta vähän erilaisiin synteihin kuin toinen.
Silti me ihmiset ollaan aina kovasti arvostelemassa toisiamme. Tuo on pahempi syntinen, koska se tekee näin, ja tuo taas ei ole, koska eihän sen synti nyt ole läheskään yhtä paha. Ja välillä tuntuu, että toiset synnit on pahempia kuin toiset, ihan vaan sen takia, että voi nähdä että toinen tekee syntiä. Ihminen on helppo tuomita, kun näkee sen tekevän asioita, joiden tietää olevan väärin ja raamatun vastaisia. Toisaalta, voidaanhan me ihan yhtä helposti tehdä sellaista syntiä, joka ei näy muille. Vaikkapa ajatella pahaa toisesta ihmisestä. Voin ajatella pahaa vaikkapa vanhasta naisesta, joka kävelee ohitseni kaupungilla, eikä hän koskaan saa tietää sitä. Eikä välttämättä saa tietää kukaan muukaan, ellen päätä kertoa asiasta. On monia muitakin syntejä, joita me ihmiset taitavasti piilotellaan, eikä kukaan arvaa meidän lankeavan sellaisiin, koska ne ei tiedä niistä mitään. Silti me sorrutaan siihen, että me arvostellaan toisiamme, ja laitetaan toisiamme paremmuusjärjestykseen, harmillisesti usein niin, että me pyritään korottamaan itseämme.
Usein me päädytään myös siihen tilanteeseen, että me pilkataan toisten vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. Tehdään niistä pilaa ja vähätellään niitä. Sellaista voi olla vaikkapa se, että heittää jotain tyhmää läppää viiltelystä, tai parodioi syömishäiriötä, tai ihan vaan suoraan sanoo toiselle kun keskustellaan, että "voi kuule, ei tuo sinun vastoinkäymisesi ole mitään, muistatkos millaista mulla oli elämässä viime syksynä". Jos joku asia on ihmiselle niin iso ja vaikea, että se kokee sen ongelmaksi niin silloin se on sellainen. Me usein vähätellään omia, ja joskus myös toisten ongelmia, vaikka todellisuudessa ne voi olla meille itelle tosi isoja juttuja, vaikka ne jollekkin toiselle näyttäis tosi pieniltä. Eikä meillä ole oikeutta mennä sanomaan toiselle, että ei toi sun ongelma kuule oo yhtikäs mitään. Onhan meidän ongelmat ja hyvinvointi ja onnellisuus Jumalallekin samalla viivalla, miksei siis ongelmatkin. Suoran vähättelyn lisäksi myös tuo törkeän läpän heitto on tosi ilkeää. Jos ei ole itse kokenut, tai vaikka onkin, niin se ei oikeuta siihen, koska et voi ikinä tietää, miten se toinen ihminen kokee sen.
Sama pätee myös siihen, että kun joku haluaa puhua sulle asioistaan niin sä suutut niistä sille, alat painostaa sitä ja teet muuta vastaavaa. Miksi ? Se, että sä mollaat sitä toista sen ajattelumalleista tai teoista ei helpota sen ihmisen oloa, vaan pahentaa sitä. Jotkut asiat ja niistä eheytyminen ja ylitsepääseminen voi viedä tosi paljon aikaa, varsinkin jos ne on rikkoneet sitä ihmistä tosi pahasti. Esimerkiksi itsetuntoon liittyvät asiat on sellasia. Vaikka mun kiusaamisesta on jo muutama vuosi, niin se edelleen vaikuttaa siihen, miten mä näen itseni ja ajattelen itsestäni ja kyvyistäni. Tai vaikkapa ero, siitäkin ylitsepääseminen on prosessi, joka eri ihmisillä vie erimittaisen ajan ja voi olla erilainen ihmisistä riippuen. Oon ite oppinut, että kun rukoilen Jumalaa, niin Jumala ei ole niinkuin Cokis-automaatti johon laittaa kolikon ja painaa sitä Cokis nappulaa ja saa sen cokisen. Ei vaan kun me Jumalaa rukoillaan eli tässä vertauskuvassa laitetaan se kolikko sinne automaattiin niin me ei aina saada sieltä just sitä mitä me haluttais, tai ajateltais että olis meille parasta. Kyllä mäkin oon monesti rukoillut Jumalalta, että Jumala paranna mun itsetunto, mutta ei se tapahdu yhdessä yössä, niin että seuraavana aamuna herään ja yhtäkkiä oonkin vaan tosi tyytyväinen kaikkeen itsessäni. Ehkä mä en kestäis sitä muutosta, jos se tapahtuis niin pian. Ja ehkä mä opin itsestäni enemmän jos se on prosessi jonka on tarkoitus tapahtua hitaasti ja varmasti.
Mikä tässä tekstissä oli tarkoituksena ? Ideana oli oivallus, jonka juuri tein. Meillä ei ole lupaa tai oikeutta nostaa itseämme jalustalle ja ajatella, että me ollaan jotenkin muita parempia. Meillä ei ole oikeutta tuomita toisia heidän syntiensä perusteella, koska me itse ollaan ihan yhtälailla syntisiä ja sitä paitsi vain Jumalalla on oikeus tuomita. Meidän kristittyjen ei kuulu pilkata tai vähätellä toistemme ongelmia, vaan olla toistemme tukena ja rakentamassa toinen toistamme. Kohdataan toinen toisemme arvokkaina Jumalan luomuksina, säilytetään maltti ja tasapaino ja ollaan kärsivällisiä toisiamme kohtaan, Jumalakin on kärsivällinen meitä kohtaan ja Jumalalla on oma käsityksensä ajasta, eikä se aina mene yksi yhteen meidän käsityksen kanssa.
"31 Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä." Mark.10:31
12 Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Joh.15:12
Isä, opeta meille se, että meistä kukaan ei ole toista parempi. Anna meidän muistaa, että me jokainen ollaan yhtälailla syntisiä, mutta anna myös muistaa se, että jokaisen syntisen tähden Jeesus kuoli ristillä. Anna, että me osattais tukea toinen toisiamme tällä uskontiellä ja auttaa vaikeuksissa sen sijaan, että lannistettais ja poljettais maahan. Siunaa ja varjele meitä. Amen!
