Vuosi 2012 on paketissa, ollut itse asiassa jo hetken aikaa. Mitä vuodesta 2012 jäi käteen ? Mitä suunnittelin tai millainen kuvittelin vuoden 2012 olevan ?
Toivon vuoden vaihtuessa vuodesta 2011 vuoteen 2012, että vuosi 2012 olisi parempi, kuin muutamat edelliset vuodet olivat olleet. Että se voisi tarjota jotain hyvää. Totta kai tiesin tästä haaveillessani, että myös vastoinkäymiset kuuluvat elämään, mutta vuosi 2012 yllätti monella tapaa. Toivoin, että vuosi 2012 tarjoisi jonkin positiivisen yllätyksen, sellaisen tavallista yllätystä vähän isomman, jonkin haaveen joka toteutuisi. Toivoin ylppäreitten menevät hyvin. Haaveilin siitä että syksyllä 12 lähtisin Austraaliaan opetuslapseuskouluun, ja jos en syksyllä niin viimeistään keväällä 2013. Haaveilin, että haen yhteihaussa kanttoriksi.
Tähän vuoteen on mahtunut kourallinen hyviä hetkiä, tärkeitä ihmisiä ja iloisia asioita. Mutta sen lisäksi enemmän kuin noita, tähän vuoteen on mahtunut sangoittain vastoinkäymisiä, pieniä ja suuria. Omassa elämässä ja rakkaiden elämissä. Päällimäisenä kuluneesta vuodesta on jäänyt voimaton olo. Käteen on jäänyt paljon pettymyksiä.
Toivoin, että ylppärit menisivät hyvin. Eivät menneet. Paljosta lukemisesta ja valmistautumisesta ei ollut apua, ja käteen lävähtivät säälittävän keskinkertaiset paperit. Haaveilin kanttorin urasta ja opiskelusta kanttoriksi. Pianon soittotaitoni olivat aivan liian alkeelliset, että edes ammattikorkeaan olisin päässyt opiskelemaan kirkkomusiikia ja minun täytyi luopua rakkaasta haaveestani, josta tuli käytännössä lähes mahdoton toteuttaa. Vaihdoin ammattitoivetta moneen kertaan ja lopulta päädyin nykyiseen opiskelupaikkaani, joka on ihan ok. Alkusyksyn rakkaus opiskelua kohtaan on hiipunut ja tuntuu tuskalta taas hetken päästä palata koulunpenkille.
Haaveilin lähdöstä opetuslapseuskouluun. Annoin toisten ihmisten vaikuttaa päätökseeni lähdöstä ja lykkäsin haavettani, ehkä vain väliaikaisesti, tai ehkä se jää kokonaan toteutumatta. Kyllä usemman kerran olen miettinyt, miksi en lähtenyt. Tuntuu, että niin kovasti vain haluaisi päästä jonnekkin kauas pois, edes hetkeksi aikaa. Irtiotto olisi ollut paikallaan. Välillä tuntuu, että voisin antaa mitä vain saadakseni olla nyt siellä.
Elämässäni oli myös positiivinen iso yllätys, jonka en koskaan uskonut toteutuvan, ihminen, josta tuli hetkeksi elämäni tärkein. Mutta tälle vuodelle tyypilliseen tapaan sekään ei kestänyt. Oikeastaan en jaksa enää uskoa vastaavan tilanteen toistumiseen. Uskon ikuiseen elämään, Jumalan ansiosta, mutten usko enää ikuiseen rakkauteen. En ainakaan ihmiseltä ihmiselle.En omalla kohdallani.
Lisäksi mukaan on mahtunut useita pieniä ja isoja vastoinkäymisiä ja kamppailuja omassa elämässä ja lähipiirissä. Pidän niitä kuitenkin sen verran henkilökohtaisina, että jaan ne vain harvoille ja valituille ja siksi en niistä tänne kirjoita, en vaikka pyytäisitte.
Ainoita hyviä asioita tässä vuodessa on ollut se, että vastoinkäymisten myötä yhä enemmän olen opetellut hakemaan turvaa Jumalasta ja apua Jumalalta .Rukoillut asioitten ja ihmisten puolesta. Se ei tarkoita , että olisin kokenut, että Jumala on tosi lähellä mua, päinvastoin. Uskon silti, että tällä Jumala on halunnut kirkastaa sitä, että Häneltä voin pyytää apua ja neuvoja. Onhan siitä todistuksena toiseksi paras opiskelupaikka ja vuokra-asunto, jossa asustella.
6 Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä. (Fil.1:6)
Tämän raamatunkohdan sain rohkaisuksi kuluneella viikolla. Siihen luottaen jatkan elämääni ja toivon, että vuosi 2013 kohtelee minua ja muita hellemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti