Eilen raamisteltiin pitkästä aikaa ja käytiin läpi sananlaskuja
"Surussaan on jokainen ihminen yksin, iloakaan ei voi toisen kanssa jakaa"
-Sananl.14:10
Me ei voida koskaan, ei koskaan sanoa toiselle että me tiedetään miltä siitä tuntuu, koska me ei tiedetä. Vaikka kuinka olisi itse käynyt jotain vastaavaa läpi ei silti voi sanoa toiselle, että tiedän miltä susta tuntuu, koska fakta on ettei me täysin tiedetä.
Onneksi Jumala tietää ne meidän syvimmätkin tunnot ja ne kipeimmätkin jutut joita ei osaa tai pysty jakamaan. Jumala ymmärtää, Jumala osaa auttaa ja parantaa.
Ehkä niillä kipeillä asioilla mitä käyt läpi on jokin tarkoitus. Se ajatus on kantanut mut tähän ja uskon, että kantaa varmasti tästä eteenpäinkin.
Jumala ei petä, ei jätä eikä satuta, ihmiset pettää, jättää ja satuttaa, maailma on paska paikka mutta kotiinpäin ollaan menossa, Isän luo sinne missä kaikki on hyvin.
"Hyvänä päivänä iloitse ja pahana päivänä muista, että Jumala on antanut ne molemmat. Ei ihminen voi moittia Jumalaa."
Saarn.7:14
Puhut asiaa. Mutta fakta on myös se, että Jumala antaa meille tärkeitä ihmisiä matkan varrelle, joihin me saadaan luottaa ja joihin me saadaan turvautua. On pelottavan väärä ajattelutapa, jos ajattelee, että kaikki ihmiset on hirveitä paskoja. Sitä kautta itekin vaan katkeroituu eikä voi nauttia elämästä samalla tavalla, koska me kaikki tarvitaan ihmisiä. Ihminen loi naisen, koska "ihmisen ei ollut hyvä olla yksin", Rtun alkulehdiltä tämä.
VastaaPoistaUskalla luottaa ihmisiin ja jos ne pettää, niin tiedä, et ne oli sulle vääriä ihmisiä. Jumala on kuitenkin loppujen lopuks toki se ainut luotettava, mut kyl ihmisetki osaa olla ihan hyviä :D
En ole tekstissäni missään kohtaa väittänyt että kaikki ihmiset olisivat hirveitä paskoja, en itse asiassa ole sanonut että kukaan olisi paska, vaan sanoin että ihmiset pettää,jättää ja satuttaa ja se on vain fakta.
VastaaPoistaJa tän kirjoituksen pointti ei ollut joku julistus, että vitsit kun kaikki ihmiset on paskoja ! Jaoin vain oivallukseni ja ajatukseni siitä, että me ei voida sanoa toiselle, että me ymmärretään miltä toisesta tuntuu koska ei me oikeasti tiedetä miltä siitä toisesta tuntuu.
Ja musta tuntuu tyhmältä, että eläis koko elämänsä silleen, että etsis sitä ihmistä johon voi luottaa. Miks ? Kuka haluaa kerta toisensa jälkeen satuttaa itseään ja repiä itseään sillä, että luottaa toisiin ja päätyy siihen tilanteeseen, että toista ei kiinnosta tai jollain muulla tavalla joutuu pettyyn. En usko, että Jumala haluaa että me katkeroidutaan ihmisiin, mutten myöskään usko että Jumala haluaa, että etsitään jotain täydellistä ihmistä johon voi luottaa ja sitten hajotetaan itsemme tehdessämme sitä.