Minä rakastan tätä elämää, elämää kaikkineen

Helpointa on olla Jumalalle kiitollinen silloin, kun asiat menevät hyvin ja elämässä on paljon hyviä asioita. Niin kuin tänään, sää on ollut lämpöinen, söin hyvää salaattia ja oon saanu vaan olla ja rauhottua, ja tanssisalilta lähdin 2 tunnin jälkeen hymy naamalla, koska se oli jotain niin parasta. Ei pitkään aikaan oo mieli eksynyt noin iloiseen ja onnelliseen ja euforiseen olotilaan, olotilaan jossa millään muulla ei ollut väliä kuin sillä hetkellä, olotilaan joka oli niin ihana ettei edes voinut ajatella mitään kun vaan nautti siitä fiiliksestä niin hulluna!

Sillon kun on vaikeeta ja kurjaa, niin ainakin mun on hirveen vaikee olla kiitollinen. Sillon kieltäytyy (tai ainakin mä kieltäydyn) näkemästä edes niitä pieniä juttuja, jotka tekee elämästä elämisen arvoista, ja jotka on kivoja. Itse ainakin vaan sivuutan ne ja vaivun siihen, elämä on kurjaa olotilaan.

Uskon, että Jumala antaa meidän elämään, joka päivä jotain hyvää, kokemuksen tai ihmsen tai mitä ikinä. Ja oikeastaan oloa helpottaa huonoina päivinä ainakin mulla se, kun mietin että no ei ehkä ollut mikään maailman paras päivä tänään mutta mitä kivaa ja kiitoksen arvoista tänään on tapahtunut ? Ja lähes aina joku sellainen juttu löytyy, eikä se välttämättä ole mitään isoa ja massiivista vaan jotain pientä :)

Minä rakastan tätä elämää
elämää kaikkineen
pimeitä polkuja, aurinkoteitä
raakoja omppuja, rinkeleitä
iloa, surua, ikävää
minä rakastan elämää  ♥
-Johanna Kurkela, Minä rakastan elämää