Tiedostan että oon aina ollu sellanen suorittaja ja perfektionisti. Äiti ja isi on lukemattomia kertoja turhautuneet kun soittoharrastukseni parissa jaksan kritisoida itseäni loputtomiin. Tiedostan kaikki virheet jotka teen soittaessani ja koen epäonnistuneeni täydellisesti jos teen soittaessani yhdenkin virheen.Sikäli jännää koska en koskaan erota virheitä muitten soitossa ja vaikka erottaisin niin ne eivät ärsytä minua. Omat virheet ovat kuitenkin itselleni kuin punainen vaate. Olen silti tyytyväinen että valtavalla panostuksella ja harjoittelulla olen soittotutkinnoissani saavuttanut jokaisesta tutkinnosta parhaimman mahdollisen arvosanan.
Vaikka perfektionismini ja loputon stressaamiseni ovat monesti tuottaneet ja repineet minusta parhaan mahdollisen suorituksen on sillä ollut myös kääntöpuolensa. Osaksi stressin vuoksi elin lukion ensimmäisenä vuotena muutaman kuukauden jakson, jonka aikana olin äärimmäisen uupunut ja pystyin nukkumaan lähes 12 tuntia vuorokaudessa + päiväunet virkistymättä laisinkaan ja kärsin korkeasta leposykkeestä ja fyysisestä pahoinvoinnista. Vanhempani olivat tuolloin äärimmäisen huolissaan ja pohtivat, miten tulen selviämään abivuodesta jolloin kokeet ja niiden merkitys ovat aivan mielettömän tärkeitä.
Nyt olen abivuodessani ja kirjoitukset ovat enää viikon päästä. Itse olen valtavan stressaantunut koska tuntuu että pitäisi istua 24/7 kirjan ääressä ja päntätä ja samalla niskaan kaatuu miljoona kuusisataa muuta asiaaa jotka pitää hoitaa mahdollisimman pian. Silti en ole, ainakaan vielä, uupumispisteessä.
Olen oppinut ymmärtämään edes vähän siitä, että itsensä työntäminen äärirajoille, tehtävien haaliminen ja itsensä stressillä tappaminen eivät ole ratkaisuja eivätkä tuota parasta mahdollista tulosta. Tärkeintä on että tekee parhaansa, se riittää. Eikä turhaan murehdi ja stressaa siitä mitä on tulevaisuudessa.
25. Sen tähden minä sanon teille: Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet ?
26. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaaa eivätkä koko varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokki ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!
27. Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa ?
28. Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää.
29. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.
30. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
31. Älkää siis murehtiko: "Mitä me nyt syömme ?" tai "Mitä me nyt juomme ?" tai "Mistä me nyt saame vaatteet ?"
32. Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä.
33. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan niin teille annetaan kaikki tämäkin.
34. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä,se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekkin päivälle riittävät sen omat murheet
Jotenkin tosi rauhottava postaus. Tykkäsin kovin.
VastaaPoistaKiva juttu :))
VastaaPoista