I just want to thank you God

Mun ei aluks pitäny kirjottaa enään tänään mutta sain inspiraation ja mieleen nousi aihe mistä haluan kirjottaa niin kirjotan nyt, koska tää päivä on itseasiassa mulle tosi merkityksellinen niin siksi juuri tänään :)

Moni ehkä tietää että tasan vuosi sitten kävin läpi polvileikkauksen. Olin sitä ennen kaksi vuotta jonossa että pääsisin sinne ja viimesen odotus vuoden aikana mun polvi meni sijoiltaan yhteensä 7 kertaa. Jos joku on kokenu miltä tuntuu kun polvi menee sijoiltaan niin tietää, että se on ihan jäätävän hirveetä, koska itelle se kipu oli jotain sellasta mitä en koskaan kokenu. Se vaikutti siihen etten pystyny lenkkeileen koska polvi tuli kipeeks ja koskaan et voinu olla varma että, koska se polvi napsaahtaa pois paikoiltaan. Jouduin siis luopuun monista rakkaista liikuntaharrastuksista.

Viime keväänä sain kuulla että pääsen leikkaukseen ja ekana se päivä oli sama kuin mulla olis ollu wanhat mutta se siirrettiin ja sain sen niin että se oli neljä päivää wanhojen jälkeen. Kaikki se mitä koin leikkauksen jälkeen oli kauheinta,hirveintä ja kipeintä. En varmaan koskaan oo ollu niin turhautunu ja itkeny niin paljon ku sillon. Välillä tuntu että huonoin valinta ikinä oli mennä siihen leikkaukseen.

Nyt kun siitä on tasan vuosi, voin sanoo että se on yks parhaimmista valinnoista mitä oon ikinä tehny. Sen ja kuntoutuksen ansiosta voin nyt harrastaa liikuntaa missä tahansa muodossa niin paljon kuin sielu sietää ja oon siitä tosi kiitollinen ja onnellinen.

Oon ennenkaikkee kiitollinen Jumalalle :) Mun polven puolesta on rukoiltu ihan älyttömän paljon,oon ite rukoillu, ystävät on rukoillu ja sellasetkin ketä en oo ennen ees tuntenu on rukoillu (itse asiassa oon saanu tätä kautta ystävänkin :)) ). Ja vaikka lääkärit sen leikkaskin niin on ollu varjelusta matkalla kun se on parantunu hyvin ja en onnistunu satuttaan sitä mitenkään vaikka se leikattiin liukkaimpaan aikaan vuodesta. Siispä isoin kiitos tästäkin kuuluu yläkertaan :)

Rukoilu kannattaa aina :)