Ne hetket on sellatteita, jotekin sanoinkuvaamattomia, kun tulee se olo jossain rukoushetkessä, hartaudessa, jumiksessa, raamattupiirissä, missä ikinä, että hei nyt Jumala taitaa puhua mulle. Tai siis no mitenköhän tän nyt selittäisin, no siis sellanen olo että "
hei, tää oli sellanen juttu mikä mun piti kuulla tänään". Se voi olla vaikka joku rohkasun sana, tai muistutus Jumalalta että se ei oo unohtanu sun elämäntilannetta ja vaikeuksia tai mitä ikinä. Joka tapauksessa joku sellanen että tulee sellanen olo että, ehkä se Jeesus sittenki kulkee mun kanssa eikä ookkaan mua hylännyt.
Tänään kirkossa tuli sellainen olo. Saarna veti varsin hiljaiseksi ja se oli jotain mitä mun piti kuulla just tänään. Se teki mulle hyvää ja muistutti mua tärkeästä asiasta. Siitä, että Jumala ei hylkää.
"4.Tietäkää: Herra tekee omilleen ihmeellisiä tekoja.Hän kuulee minua, kun huudan häntä avuksi." Ps.4:4
"Mitä jää jäljelle tästä työstä ja vaivasta ? Keskellä itkun ja huolen palanen taivasta? Keskellä pettymysten luottamus hiljainen, jossakin joku kuulee huudon ja kaipauksen. Keskellä levottomuuden ymmärrän, en ole yksin. Kipuni jakaa Hän." -Anna- Mari Kaskinen
Sun postaukset on tosi ihania ja rauhoittavia! :')
VastaaPoistaVoi kiitos :)!
VastaaPoistaHaa viimeinkin osaan kommentoida tänne! Mutta komppaan Annia; sun blogikirjoitukset on ihanan tsemppaavia ja positiivisia :)
VastaaPoista-Joxu
hehee, kiva kuulla :) ja hyvä että vihdoin opit kommentoimaan, kommentoi uudestaankin ;)
VastaaPoista