Katselin juuri opetuksen, jossa Francis Chan puhuu aiheesta How to hear from God. Ja kyseissä opetuksessa oli muutamia pointteja, jotka sai jotain mun sydämessä liikahtamaan, ja halusin jakaa ne täällä. Jos kyseinen opetus kiinnostaa, niin se löytyy tuolla nimellä Youtubesta.
Kyseisessä pätkässä Francis aloitti kertomalla Joh.21:15-17 kohdasta, joka menee seuraavasti:
15. Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille:"Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?" Pietari vastasi hänelle: "Kyllä, Herra, sinä tiedät, että minä pidän sinua rakkaana." Jeesus sanoi hänelle:"Ruoki minun karitsoitani." 16. Jeesus kysyi häneltä toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua?" Hän vastasi: "Kyllä, Herra, sinä tiedät, että minä pidän sinua rakkaana." Jeesus sanoi hänelle: "Kaitse minun lampaitani." 17. Jeesus kysyi häneltä kolmannen kerran: "Simon, Johanneksen poika, pidätkö minua rakkaana?" Pietari tuli murheelliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Pidätkö minua rakkaana?" ja hän vastasi Jeesukselle: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että pidän sinua rakkaana." Jeesus sanoi hänelle: "Ruoki minun lampaitani."
Jeesus kysyy tässä kohdassa rakastaako Pietari häntä. Raamatussa sanotaan, että meidän tulee ennen kaikkea rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä niin kuin itseämme. Kaiken keskiössä on rakkaus Jumalaa kohtaan.
Francis teki seuraavaksi opetuksessaan niin, että hän sanoi, että jos yleisön tehtävä olisi haastatella häntä ja sillä tavoin selvittää rakastaako hän oikeasti vaimoaan, mitä he häneltä kysyisivät. Yleisöstä heitettiin kysymyksiä, joita Francis kirjasi ylös. Sitten hän esitti kysymykset hieman muutetussa muodossa kuulijoille:
- Mitä tunnet kun ajattelet Jumalaa ? Millaisia tunteita sinussa herää ?
- Milloin teet asioita, joista tiedät Hänen tulevan iloiseksi ?
- Kuolisitko hänen puolestaan ?
-Oletko ollut uskollinen hänelle ?
Ja niin edelleen...
Nuo kysymykset herättivät oman sydämeni pohtimaan, miten niihin omalla kohdallani vastaisin. Ne myös herättivät minussa ajatuksen, että on helppo sanoa, että rakastaa Jumalaa, mutta tarkoittaako sitä todella ? Onko se oikeasti totta minun elämässäni ? Vai elänkö vain puolitehoista kristillisyyttä, käyn kirkossa ja yritän olla kiroilematta ? Onko minulla suhde vai kulissi ?
Francis kysyi myös opetuksessaan seuraavan kysymyksen: Jos kukaan elämässäsi ei enää seyraisi Jeesusta jatkaisitko silti Jeesuksen seuraamista ?
"Veli luovuttaa veljensä ja isä lapsensa kuolemaan. Lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman. Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se joka kestää loppuun asti pelastuu. " Matt.10:21-22.
On helppoa seurata Jeesusta silloin kun olet yhdessä muiden samoin ajattelevien kanssa. Mutta kun palaat arkeesi, työhön tai kouluun niin seuraatko silloinkin ? Seuraatko silloinkin kun olet yksin uskovana porukassa, jossa muut eivät ajattele samoin ?
Sen jälkeen Francis kertoi vaimostaan, ja siitä kuinka tämä oli kysynyt häneltä, mitkä asiat hänen (vaimon) elämässä ja tekemisissä häiritsevät häntä (Francista). Sen jälkeen hänen vaimonsa kertoi myös hänelle, mitkä asiat hänen toiminnassaan häiritsivät häntä. Francis kertoi kuinka hänestä oli hienoa nähdä, että tuon keskustelun jälkeen hänen vaimonsa oikeasti kiinnitti näihin asioihin huomiota ja alkoi muuttaa niitä asioita elämässään. Kun rakastamme jota kuta emme halua tehdä niitä asioita jotka loukkaavat tai häiritsevät häntä. Psalmissa 139 sanotaan seuraavasti: "23. Tutki minua, Jumala, ja tunne sydämeni, koettele minua ja tunne ajatukseni, 24.ja jos näet tieni johtavan vaivaan ohjaa minut iankaikkiselle tielle." Jos itse kysyisit nyt Jumalalta, mikä Häntä sinun elämässäsi häiritsee, mitä luulet, että Hän vastaisi ?
Johanneksen evankeliumissa sanotaan näin: " Jos te rakastatte minua, te pidätte minun käskyni." Joh.14:15. Jos siis rakastamme Jumalaa, haluamme pitää hänen käskynsä. Se tarkoittaa, että teemme parannusta niistä asioista, joiden tiedämme elämässämme olevan pielessä. Jumala on luonut meihin omantunnon. Kuljemme monesti elämässämme synnin ja Jumalan väliä, ja ihmettelemme, miksi voimme huonosti ? Omatuntomme alkaa kolkuttaa, jos roikumme kiinni näissä synneissä. Jos rakastamme Jumalaa, emmekö haluaisi tehdä niistä parannusta ? Merkitseekö Jumala sinulle niin paljon, että ennen kaikkea voisit olla aito hänen edessään ? Hänhän tuntee sinun sydämesi ja ajatuksesi. Hän näkee kaiken sen lian ja saastan, mitä meissä on.
Meidän on helppo pitää yllä kelpo kristityn kuvaa itsestämme. Osallistua seurakunnan toimintaan ja vaikuttaa näennäisesti hyviltä kristityiltä. Ihmiset ympärilläsi saattavat sinut ja toimintasi nähdessään ajatella, että sinulla on hieno suhde Jumalan kanssa. Sillä ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi mitään väliä, miltä jumalasuhteemme toisten silmissä näyttää. Ainoastaan sillä on väliä, että olemme aitoja Jumalan edessä oikeasti.
Viime aikoina olen oppinut hengellisen matkakumppanuuden tärkeyden. On tärkeää, että meillä on elämissämme ihmisiä, jotka vaativat meitä pitämään tilivälit lyhyinä. Se tarkoittaa sitä, että pelosta ja häpeästä huolimatta voimme tunnustaa syntimme jolle kulle. Se, että piilottelemme asioita ja pidämme salaa kiinni synneistä ei vie meitä mihinkään. Mutta se vie, että olemme aitoja Jumalan edessä. Joskus kamppailemme sellaisten syntien kanssa, joista olisi hyvä voida puhua jonkun kanssa, tunnustaa ne toiselle kristitylle, saada synninpäästö ja tukea irtautumiseen niistä synneistä. Kristittyinä siskoina ja veljinä, perheenä, olemme tukemassa toinen toistamme, ja siksi meidän ei pidä hävetä. Ja loppujen lopuksi sillä ei ole väliä, mitä joku toinen meistä ajattelee. Eikö kuitenkin tärkeintä ole, että voimme seistä kerran aitoina Jumalan edessä. Emme ole täydellisiä vaan jokainen meistä on vajavainen. Romutetaan kulissit ollaan aitoja toinen toisillemme ja Jumalalle. Kadutaan aidosti ja rakastetaan aidosti, niin Jumalaa kuin toinen toisiamme.
