Luin tuossa eilen Raamattua, tarkemmin sanottuna kirjettä roomalaisille. Luin neljättä lukua, jossa toinen alaotsikko on Usko ja Jumalan lupaus.
"Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa." Room.4:16a
"Niin kuin on kirjoitettu: Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi. Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti : Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku. Hänen uskonsa ei horjunut vaikka hän lähes satavuotiaana tiesi elinvoimasa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen, mitä on luvannut." Room.4:17-21
Tuo kohta roomalaiskirjeestä puhutteli mua jotenkin tosi paljon kun sen luin. Erityisesti nuo kohdat, jotka olen tuosta tummentanut. Abraham on upea esimerkki sellaisesta uskovasta, joka minäkin haluaisin olla. Miettikää, Raamattu sanoo, että Abraham toivoi vaikka toivoa ei ollut. Abraham tiesi, että meidän Jumala on olosuhteiden Jumala, ja Abraham luotti siihen, että vaikka tilanne saattoi ihmissilmin näyttää toivottamalta ja mahdottomalta, niin Jumalalle kaikki on mahdollista. Kuinka usein itse löydän itseni tilanteesta, jossa musta tuntuu ettei mitään toivoa ole, ei vaan oo mitään mahdollisuuksia sille, että mikään muttuisi parempaan suuntaan. Abraham jaksoi omassa tilanteessaan luottaa Jumalaan ja siihen, että asiat järjestyvät, koska Jumala on niin luvannut.Abraham tiesi, ettei kukaan muu kuin Jumala voinut tilannetta muuttaa, ihmiselle se oli mahdotonta. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen, mitä on luvannut.
" Faith is taking the first step even when you cannot see the whole staircase. "
Uskoa on ottaa ensimmäinen askel silloinkin kun et edes näe koko portaikkoa. Me saadaan luottaa siihen, että vaikka tilanne näyttää toivottomalta niin toivoa on. Toivoa on, koska on Jumala. Mun mieleen on ikuisesti jäänyt, kun eräs mun omalla matkalla tärkeä uskova ihminen, jota en enää vuosiin ole nähnyt sanoi, että "Muista, että meidän Jumala on olosuhteiden Jumala." Jumala on suurempi kuin ne olosuhteet, ne vaikeat ja kipeät ja haasteelliset asiat meidän elämässä. Jumalalla on valta kaiken sen yli. Ja Jumalalle on mahdollista muuttaa kaikki parhainpäin silloinkin, kun mitään toivoa ei edes ole. Ja samalla tavoin kuin Abraham, me saadaan antaa Jumalalle kunnia varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen, mitä on luvannut. Jumala on luvannut pitää meistä huolta ja olla meidän kanssa kaikki päivät maailman loppuun asti ja siihen me saadaan luottaa, tapahtui meidän elämässä mitä tahansa. Se on vaikeaa, ainakin minulle, mutta yhdessä Jumalan kanssa saan opetella siihen.
