Siitä on aikaa, kun olen viimeksi kirjoitellut. Mutta ajattelin, että nyt olisi pitkästä aikaa jotain sanottavaa. En vieläkään lupaile mitään hulppeaa postaustahtia, mutta katsellaan.
Päädyin tavallaan vahingossa pariin auttamiseen liittyvään "projektiin" tänä syksynä. Toinen oli pieni tempaus nuortentoiminnassamme, jossa kerättiin lahjoituksia diakoniatyölle niiltä jotka tahtoivat osallistua. Toinen oli erään nuorten porukkamme osallistuminen Joulun lapsi- kampanjaan. Molemmat projektit tuotti loppujen lopuksi suurta iloa mulle. Oli hienoa nähdä, miten edes muutama ihminen osallistui ja oli ihana itse saada osallistua.
Jotenkin se on vaan iskenyt muhun, miten Jumala on mua siunannut. Mulla on hyvä koti, ruokaa ja vaatteita ja rahaa ostaa asioita ja matkustella kotipaikkakuntani ja opiskelupaikkakuntani väliä. Ja paljon tulee ostettua turhaa myös ja sellaista mitä ei välttämättä tarvitsisi ja liian vähän annettua rahaa vaikkapa johonkin. Tai aina ei edes ole pakko antaa rahaa, mutta ylipäätään auttaa.
Raamatussa Matteuksen evankeliumin kymmenennessä luvussa jakeen kahdeksan lopussa sanotaan "Lahjaksi olette saaneet lahjaksi antakaa." ja Raamattu puhuu myös siitä, miten meidän ei tulisi kerätä aarteita tänne maanpäälle vaan taivaisiin.Matteuksen evankeliumin kuudennessa luvussa jakeissa 19-21 sanotaan seuraavasti : "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi."
Kaikki mitä meillä tässä elämässä on, on lahjaa Jumalalta. Elämä on lahja Jumalalta, ystävät on lahja Jumalalta. Jumala huolehtii meistä ja Jumalan ansiosta meillä on ruokaa ja ne vaatteet. Raamattu puhuu lähimmäisen rakkaudesta, siitä kuinka tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä. Lähimmäisen rakkautta on, että me autetaan niitä ihmisiä joiden me nähdään tarvitsevan apua. Rakkauden jakamista eteenpäin ja sen lahjan antamista eteenpäin on monenlaista. Sitä on se, että sä autat sun ystävää kun se pyytää sulta apua vaikka johonkin käytännön ongelmaan, tai se haluaa puhua sulle. Sitä on se, kun sä pidät ovea auki toisille, annat paikkasi bussissa vanhukselle, lainaat jotakin toiselle, osallistut vaikka joulun lapsi- kampanjaan, annat rahaa vaikka SPR:n keräykseen, ostat kaupungilla kadun vieressä kyyhöttävälle kerjäläiselle vaikka jotain ruokajuttuja. Auttamista on niin monenlaista. Eikä auttamaan tarvitse välttämättä lähteä ulkomaille, jos siltä ei tunnu, kotimaassakin riittää autettavia. Ja tämä on sellainen asia, jonka kanssa itsekin tulee kamppailtua. Kuinka helposti tuleekaan suljettua silmät toisen hädältä ? Kuinka helppoa on kun kirkossa ilmoitetaan kolehti niin automaattisesti laittaa sinne jotain rahapussista löytyviä pikkuhiluja sen sijaan että kerrankin laittaisi sinne vaikka sen viiden euron setelin mikä siellä lompakossa myös on ? Huomaan itse kamppailevani näiden asioiden kanssa ja on tosi tärkeää että ne tunnistaa. Silloin niihin voi kiinnittää huomiota ja pyytää Jumalalta että Jumala muuttaisi mua niin, etten olisi niin itsekäs. Me niin helposti sorrutaan itsekkyyteen, syntisiä kun ollaan. Mutta sen taakse ei saa mennä piiloon, vaan se kuuluu uudestaan ja uudestaan tuoda Jumalalle ja pyytää Jumalaa muuttamaan itseä.
Kuuntelin tänään erästä radio-ohjelmaa, jossa tuli tämä Raamatun kohta, joka puhutteli mua suuresti. Olen kuullut/lukenut tämän kohdan ennenkin mutta nyt se iski jotenkin uudella tavalla.
"Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaistako itsenne kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi ? Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: Tässä minä olen. Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet, jos annat nälkäiselle omastasi ja ravitset sen, joka kärsii puutetta niin sinun pimeyteesi koittaa valo ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi. Ja Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi. Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy. " Jes.58:5-11
Kun luin tuon niin meni lähes kylmät väreet. Koin tosi vahvasti tulleeni itse puhutelluksi tämän Raamatun kohdan kautta. Usko on myös tekoja, ja ilman tekoja usko jää tosi tyhjäksi. Siksi on tärkeää, että myös lähdemme elämään todeksi sitä, minkä olemme Jumalalta oppineet. Jumala haluaa rohkaista meitä auttamaan ja toimimaan toinen toistemme hyväksi.
Ketä sinä voisit tänään auttaa, ja millä tavalla ?
